Mietin, miten lähes jokaisessa työssä on paljon sellaista, mikä ei lainkaan näy ulospäin. Maanviljelijät nähdään pellolla keväästä syksyyn aina sopivin väliajoin. Jokaiseen toimintoon liittyy runsaasti valmistelua. Suunnittelua, huoltoa, korjausta, siemeniä, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita, ostoja, myyntejä, laskutusta kirjanpitoa, raportointia, tarkastuksia jopa kansainvälistäkin toimintaa. Kotieläintyöt ovat lisäksi aivan oma lukunsa. Usein tuo moninaisuus on myös työn suola.
Viime viikon Kunnallislehdessä oli tilastoja Peimarin alueen maatalouden kehityksestä. Paimiossa on joka vuosi lopettanut keskimäärin viisi maatilaa tällä vuosituhannella, eikä muutosvauhdin uskota hidastuvan. Puolet maatiloista on lopettanut 20 vuoden aikana. Jäljellä on noin 100 maatilaa. Koko peltoala on toki edelleen viljelyssä, joten peltopinta-ala tilaa kohden on tuplaantunut. Moni kasvinviljelytila on osa-aikainen, jolloin maatilalta käydään töissä tilan ulkopuolella.
Kotieläintuotannossa muutokset ovat olleet suuria. Paimio oli vielä 20 vuotta sitten merkittävä sianlihan tuottaja. Kalevalla sikaloita oli kymmenkunta, nyt ei enää yhtäkään. Sikatiloja on kaikkiaan Paimiossa enää kolme. Samoin lypsykarjatiloja on enää kolme. Kananmunia tuotettiin monilla tiloilla, nyt enää yhdellä. Eläinmäärät ovat vähentyneet ja sen mukana työpaikat ja kunnan verotulot. Maatilat ovat kuitenkin merkittäviä paikallisten kauppojen ja palveluiden käyttäjiä.
Jokainen maatilan loppu on myös aikakauden päätös. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea sen taakse kätkeytyy.
Onneksi löytyy nuoria, jotka suunnittelevat ruoka-alan yrittäjäksi ryhtymistä. Lehdessä oli mukavia kirjoituksia nuorista, jotka aikovat jatkaa maatalouden parissa. Toivotaan että maausko ja tuotannon kannattavuus mahdollistavat, että nuorilla on halua ja rohkeutta jatkaa yrittäjänä jatkossakin. Tämä tuo meille kaikille merkittävän esteettisen lisän, kun pellot ja metsät säilyvät hyvin hoidettuina ja kauniina, eikä maisema muutu ränsistyneeksi ja autioksi.
Suomalainen ruoka on tutkitusti niin eettisesti kuin ravitsemuksellisesti maailman parasta. Pidetään huolta, että tuotanto Suomessa ja varsinkin Peimarin alueella säilyy. Joka päivä Suomessa täytetään noin 10 miljoonaa ruokalautasta. Ei ole samantekevää, mitä siinä lautasella on. Toivotaan että se on jatkossakin kotimaista, mielellään lähellä tuotettuja tuotteita.
Nyt traktorin tankki täyteen ja kärryt perään, on sokerijuurikkaan vuoro.
Mikko Lindberg
MTK-Paimion puheenjohtaja
