Kaikkien näiden epämukavien koronauutisointien, tartuntalukujen ja peruttujen tapahtumien varjossa lähenee joulu. Samalla kasvaa huoli siitä, millainen joulunaika meillä edessä oikein on. Miten pärjätään, jos totuttuun juhla-aikaan kontaktit ovat rajalliset, ja jouluun yhdistetty herkuttelu ja lahjaosio aiempaa vaatimattomampi tai jopa puutteellinen.
Ajatuksia herättävää oli kierrellä iltamyöhällä Vistanraitilla. Moni paikallinen putiikki on jaksanut kaikesta huolimatta koristautua kauniisti jouluun, ja tonttupolku on tuottanut tonttuja jopa Kuntsarin ikkunalle. Postinkujan tuttu jouluilme valaisi iltakävelyä, ja sitä oli ihastelemassa joku muukin.
Yhteisesti yritetään pärjäillä, se kuuluu monissa keskusteluissa. Somessa törmäsin vielä keskusteluketjuun, jossa aloittaja nosti esiin paikallisten palvelujen käyttöä, samoilla sanoilla kuin aina ennenkin: että ne palvelut meillä täällä myös pysyisivät. Nyt jos koskaan tuossa tutussa viestissä on vankka pohja. Korona-aika sulkuineen ja suosituksineen kurittaa paikallista elinkeinotoimintaa, on kurittanut jo kuukausia. Ihmiset varovat, eivätkä asioi kuten ennen. Nettikauppa tiettävästi takoo ennätyksiä ja sekin on ymmärrettävää. Ei nettiostamistakaan pidä tässä ajassa ja ympäristössä suinpäin suoraan syyttää, sillä netin kautta toimii moni ruokakauppa ja myös pikkuputiikkikin. Useat paikalliset pienet yritykset ovat nettikauppaa kehittämällä selvinneet koronahaasteista.
Näin jouluostosten aikaan monet tahot tekevät tutkimuksia ja selvittävät ostoajatuksia ja -tapoja, suosituimpia lahjoja. Tätä kirjoittaessani lueskelinkin Turun suunnalla toteutettua kyselyä, joka sekin nostaa esiin, että korona-aika on kannustanut ihmisiä asioimaan paikallisemmin. Lähes puolet tuossa kyselyssä ilmoitti keskittävänsä ostoja lähikulmille. Tänne toimitukseen kantautuneiden viestien perusteella monet panostavat vankasti nyt joulupöydässään paikallisesti valmistettuihin herkkuihin. Tutut tekijät kertovat, että tilaukset ovat täynnä, turha enää toivoa limppuja tai laatikoita.
Edessä on joulu kotinurkissa, pienemmissä oloissa ja piireissä kuin ehkä aikoihin, mutta ehkä siinäkin on puolensa. Korona on koetellut tuntemuksia ja voimavaroja myös työpaikoilla paljon. Nyt kun ei tarvitse kipittää jouluhömpötysten perässä, on aikaa rauhoittua ja levätä.
Nyt jos koskaan voi myös nauttia antamisen ilosta, sillä avuntarvitsijoita riittää, ja väyliä, joiden kautta apua voi osoittaa myös aivan lähelle.
Taina Tukia
