Maakuntajohtaja Häkämies piipahti Paimiossa itsenäisyysjuhlassa, ja piti nasakan puheen vaikka yleisö istuikin pääosin kotisohvillaan. Hän peräsi meiltä malttia ja hitusen enemmän kärsivällisyyttä tähän korona-aikaan. Käytännössä viesti oli, että eiköhän tämä kansa selviä yhdestä kulkutaudista, kun on selvinnyt niin monesta muustakin haasteesta.
Minäkin muistan sen somessa keväällä kiertäneen evakkokuvan, jossa ihmeteltiin mitä se nyt yksi koronakaranteeni kotisohvilla, kun karjalaiset joutuivat jättämään kotinsa?
Totta, itsenäisyyspäivänä on hyvä muistaa ja muistuttaa, että sota-aikaan itsenäisyyden puolesta taisteltiin väkivahvaa naapuria vastaan sitkeydellä, jota muualla maailmassa ihmeteltiin. Yhteinen päämäärä yhdisti ja kannusti niin rintamalla kuin kotirintamallakin – siis suuressa kuvassa. Sodan jälkeinen jälleenrakennus on myös ollut pääsääntöisesti huikea suoritus. Tällä hetkellä elämme hyvinvoinnin keskellä, tasa-arvoisessa ja monien mahdollisuuksien yhteiskunnassa.
Ei kukaan väitä, että aina ja joka tilanteessa asiat menevät jämptisti kaikille tasan ja hyvin.
Tottakai on niin, ettei hyvinvointi aina jakaudu tasaisesti, ja useimmat kohtaavat elämässään hetkiä, jotka koettelevat. Silti elämme vapaassa ja vahvassa Suomessa, keskellä maailman puhtainta luontoa yhteiskunnassa, jossa saamme puhua ja toimia hyvinkin vapaasti. Olennaisempaa on se, että kokonaisuus on hallittu ja kestää.
Silti kaiken tämän hyvinvoinnin keskellä meille on pesiytynyt sitkeä tapa marista ja kitistä pienestäkin, ja valitettavan usein todella kärkkäästi muita ojentaen. Sosiaalinen media on yhä useimmille purnauskanava, jota käytetään lähes pidikkeettä hyväkseen.
Olen hämmästynyt ja hämmentynyt siitä, miten äkäisesti ja ilkeästi ihmiset sosiaalisen median paikallisissa keskusteluryhmissä käyttävät ääntään. Tein katsauksen eri palstoille viikonlopulla, ja sen jälkeen piti ihan lähteä metsään “halailemaan puita”. Sen verran tylyltä ja osoittelevalta näytti paikallinen keskustelukulttuuri. Aiheen ei tarvitse olla kummoinenkaan, kun jo löytyy lukuisia henkilöitä kommentoimaan ja arvostelemaan toisten tekemisiä tai ajatuksia. Sovittelevat puheenvuorot olivat harvinaisia.
Koronaan liittyvät nyt aiheet, joka kiristävät hermoja erityisesti. Toki tämä pitkittynyt koettelemus koettelee kärsivällisyyttä, mutta mitä se auttaa, että viisastelee tai kiukuttelee muille. Mihin on unohtunut se, että pikkuasioihin ja ohimeneviin hetkiin liittyvät harmistukset pitäisi pystyä jättämään omaan arvoonsa, eikä toisten tekemiseen tarvitse olla heti puuttumassa.
Nyt käymme vähän erilaista kamppailua kulkutautia vastaan, mutta aivan samoin tarvitaan kärsivälliyyttä ja solidaarisuutta ja uskoa parempaan.
Taina Tukia
