Poikki, halki ja pinoon. Poikki, halki ja pinoon. Poikki, halki ja pinoon…

0

Paimiossa on käyty viime päivinä vilkasta some-keskustelua metsänhoidosta. Lähinnä avohakkuiden oikeutuksesta taajaman ja lenkkipolkujen lähimaastossa.

Joidenkin keskustelijoiden mukaan metsänomistaja voi tehdä metsälleen ihan mitä huvittaa ja koska tahansa. Toisessa ääripäässä ollaan hieman tolstoilaisesti sitä mieltä, että metsä kuuluu kaikille ja ettei puustoa saa muuttaa euroiksi kuin vasta äärimmäisessä hädässä.

Hiukan häiritsevää Paimion some-keskustelussa on, että pääsääntöisesti avohakkuita vastustetaan sillä perusteella, että ne pilaavat lenkkeilijöiltä maisemat.

Se ei ole huono perustelu, mutta nykypäivänä katseen toivoisi tarkentuvan myös metsäekologiaan ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.

Kuten esimerkiksi Turun kaupungin metsäsuunnitelmassa todetaan, ovat metsien talouskäytön aiheuttamat ympäristömuutokset ensisijaisena syynä siihen, että kolmasosa Suomen uhanalaisista lajeista on juuri metsäelinympäristöjen lajistoa.

Kaarinan kaupunki on asettanut tavoitteekseen toteuttaa myös talousmetsiensä hoitoa jatkossa poimintahakkuumenetelmällä, jossa poistetaan pääasiassa vain suuria puita. Pyrkimyksenä on luoda metsistä eri-ikäisiä, monilajisia ja avohakkuuttomia.

Myös Paimion kaupunki on tarkistamassa metsänhoidollista kurssiaan ekologisempaan suuntaan.

Hyviä, tarpeellisia suunnanmuutoksia, mutta ehkä olisi liian yksioikoista vaatia yksityisiä metsänomistajia tekemään tuossa tuokiossa samanlaisia linjauksia.

Voisi ajatella, että ainakin joiltakin osin kannattaa kuunnella metsänhoitoyhdistyksiä, jotka sanovat, ettei metsiä voi hoitaa yhdellä tai kahdella sapluunalla. ”Monesti on viisasta, että metsikkökuvioiden käsittelypäätöksiä tehdään tapauskohtaisesti.”

Mutta koska pelkästään aika ja ajattelu eivät muutu, vaan myös luonto ja ilmasto ovat muutoksen kourissa, on tietynlainen hakkuuralli tullut tiensä päähän. Kuten myös se ajattelu, että aina ja kaikkialla pelkästään raha ratkaisee.

Lieneekö ihmisen elinikä edelleenkin liian lyhyt, kun kaikessa pitää tavan takaa ahnehtia.

Onneksi suomalainen osaa ahnehtia myös työnteossa.

Jopa halonhakkuussa, niin kuin Juha Mieto.

PERTTU HEMMINKI