Linnan kutsujen väliin jääminen ei ole mitenkään ainutlaatuista. Sotavuosina kutsuja ei luonnollisestikaan järjestetty. Sotien jälkeen tilaisuus on jäänyt pitämättä 1952 presidentin sairauden vuoksi, 1972 Presidentinlinnan remontin vuoksi, 1974 presidentin puolison kuoleman vuoksi, sekä 1981 presidentin sairauden vuoksi. Koronan vuoksi jäävät juhlat nyt sotien jälkeen viidennen kerran pitämättä. Seuraavan kerran, kun juhlat voidaan järjestää, eivät Mannerheimristin ritarit ole enää mukana. Viimeinen elossa ollut Mannerheimristin ritari sai kuluvana syksynä kutsun viimeiseen iltahuutoon 98 vuoden ikäisenä.
Itsenäisyyspäivän paraati suunniteltiin pidettäväksi Porissa mutta, tartuntavaaran vuoksi sekin on jouduttu peruuttamaan. Paikallistasollakin ainakin suuremmat tilaisuudet on turvallisuussyistä peruttu kokonaan. Tautitilanteen salliessa pienempiä tapahtumia järjestetään. Paimiossa esim. Jumalanpalvelukset ja sankarihaudoilla käynnit järjestetään turvavälit huomioiden. Itsenäisyys- juhlaa koulukeskuksessa ei ole. Paimiosalissa, jonne voidaan ottaa maksimissaan 50 henkeä, järjestetään tilaisuus, joka on tarkoitus lähettää netin kautta, omassa kodissa virtuaalisena seurattavaksi.
Alkavaan joulun aikaan liittyviä pikkujoulujuhliakin on suuremmassa mittakaavassa jouduttu perumaan. Jotakin pientä yritetään järjestää. Netin suomia mahdollisuuksia on niissäkin hyödynnetty järjestämällä etäjuhlia.
Jouluun on vielä sen verran aikaa, että kukaan ei pysty tarkkaan sanomaan, mikä silloin on tilanne. Kauneimmpien joululaulujen osalta on suunniteltu striimauksen mahdollisuutta, jolloin tilaisuuksiin voi osallistua omalla kotisohvalla. Pienimuotoisia ulkotilaisuuksiakin on mietitty ja laulutuokiota pienryhmissä. Laulaminenkaan ei mahdollisen pisaratartunnan vaaran vuoksi ole turvallista. Turun joulurauhatilaisuudenkin toteusmuoto on vielä arvoitus.
Erityisesti tänä vuonna on toivottava malttia jouluajan osta, osta, osta, anna, anna, anna -hehkutukseen kun tiedämme, että koronan ja rakennemuutoksen seurauksena työttömyys on lisääntynyt ja sen myötä monen perheen talous ajautunut suoranaiseen ahdinkoon. Jokainen meistä uutisia seuranneista tietää, että on ihmisiä, joilla on täysi tekeminen, että varat riittävät kaikkein olennaisimpaankin ja kaikilla ei riitäkään, kun on haettava sosiaaliapua ja ruokakassijaosta ruoka-apua. Älkäämme lisätkö heidän taakkaansa kulutuksen vouhottamisella.
Jokainen tietää oman tilanteensa. Sehän on selvä, että hädän lievitykseen kerätään. Ken tuntee, että voi lahjoittaa, on hyvä että antaa ja jokainen ostakoon omien resurssiensa mukaan ilman, että teemme suoraastaan pakkosyötöltä tuntuvalla hehkutuksella joulun odotuksen painajaiseksi. Korona-ajasta huolimatta turvallista ja stressitöntä juhla-aikaa.
Arimo Lähdeniitty
