PAIMIO, SAUVO/ Mikko Perttunen
Tuskin mikään muu eläin saa Suomessa keskustelua kuohumaan siihen malliin kuin susi, ainakaan jos sen suhteuttaa eläinten määrään: täällä elää arvioiden mukaan yhteensä reilut parisataa hukkaa, joskin määrä on ollut jo hyvän aikaa kasvussa.
Vielä 2000-luvun alussa Lounais-Suomessa oli vain yksi susilauma, mutta viimeisen viidentoista vuoden aikana reviirien määrä on kasvanut jo kymmeneen. Viimeisimpänä Koski TL:n ja Mellilän rajamaille muodostui lauma, kun tänä kesänä saatiin selviä havaintoja sudenpennuista.
Sama on todennäköisesti edessä myös Paimion ja Sauvon alueella. Pohjoisessa ja idässä Hajalaan, Vaskioon ja Angelniemeen liittyvällä seudulla on tehty jatkuvasti havaintoja susiparista ja mahdollisesti myös yksinäisestä sudesta. Susiparin ydinaluetta vaikuttaisi olevan juuri Kalevan, Vaskion ja Hajalan alue, mutta yksittäisiä havaintoja on aina Sauvon rannoilla saakka.
– Alue kuuluu selvästi tämän susiparin piiriin. Reviiri on ollut jo pitkään muodostumassa, ja tuskin se siitä mihinkään suuntaan muuttuu. Jo viime vuonna oli havaintoja kahdesta yhdessä kulkevasta sudesta, Paimionlahden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Marko Perkkiö sanoo.
Tämän kesän ja syksyn aikana havaintoja on tullut edelleen paljon lisää. Perkkiö arvelee, että susien aktiivinen liikkuminen alueella ja sen rajoilla liittyy juuri reviirin muodostamiseen. Moottoritie riista-aitoineenkaan ei juuri haittaa, sillä sudet tuntevat kyllä oman reviirinsä metkut.
Jos reviiri nyt muodostuu arvioidun mukaiseksi, alkavat lähes kaikki alueet maakunnassa kuulua jonkun lauman tai parin reviiriin. Paimion-Sauvon lauma asettuisi vasta muodostuneen Koski TL:n sekä Raaseporin ja Kemiönsaaren laumojen väliin jäävälle alueelle. Tiivis tunnelma Varsinais-Suomessa aiheuttaa myös sen, että reuna-alueilla tehdyt havainnot voivat hyvin liittyä myös naapurireviirin susiin, mikä luo haasteita havaintojen tulkinnalle.
Mikäli kaikki merkit pitävät paikkansa, on ensi vuonna Paimion-Sauvon reviirille syytä odottaa pentuja, jolloin parista tulisi lauma.
– Susipari on yleensä jonkin aikaa kahdestaan ja lisääntyminen käynnistyy tämän ”kihla-ajan” jälkeen. Eihän lisääntyminen aina onnistu sudellakaan, mutta on se hyvin todennäköistä. Suden kiima-aika on talvella, joten pennut syntyisivät keväällä. Jokainen, joka on koirien kanssa ollut tekemisissä, tietää, että eläin kasvaa aikuisen kokoiseksi todella nopeasti, Perkkiö selittää.
Susi osaa sopeutua ihmisen läheisyyteen
Lounais-Suomen sudet ovat tottuneet aivan eri tavalla ihmisiin kuin valtavia reviirejä asuttavat eläimet Itä-Suomessa. Täällä reviirit ovat pienempiä ja susi sietää ihmisen läheisyyttä luultavasti siitäkin syystä, että ravintoa on saatavilla valtavasti. Lounais-Suomi on pienten hirvieläinten aarreaitta.
Paikallisesti susilauma voi vaikuttaa peurojen määrään, mutta riistaa on niin paljon, ja susia niin vähän, että kokonaiskuvassa siitä ei Perkkiön mukaan ole ratkaisuksi peurakannan säätelyyn.
Susikeskustelu lähtee myös helposti laukalle. Lähes kaikki näkevät suden kuuluvan Suomen luontoon, mutta kotipihoilleen sitä ei halua juuri kukaan. Verrattain tiheään asutussa Varsinais-Suomessa kohtaamisia ei voi välttää. Täällä sudet luovivat ihmisasutuksen lomassa. On jopa alettu puhua ”peltosusista”.
–Tasaisesti tulee havaintoja siitä, että suden pihakäynnit ovat lisääntyneet. Ei täällä mitään ihmeellistä paniikkia ole ollut, mutta yleisesti on todettava, että susi on nyt ehkä vähän väärällä alueella lisääntynyt liikaa. Ihmisen pelko on sudelta hävinnyt, mikä on tässä tietysti negatiivinen asia, petoyhdyshenkilö Matti Yrjövuori harmittelee.
–Itä-Suomessa susi välttää ihmistä visusti, mutta se on sopeutuvainen eläin ja huomaa nopeasti, ettei ihmisestä ole sille välitöntä vaaraa. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että ne voivat vaikuttaa pelottomilta – jopa röyhkeiltä, Perkkiö vahvistaa.
Havainnot susista laitetaan rekisteriin ja samalla luokitellaan myös se, miten ihmiset ovat asian kokeneet. Havainnot voivat aiheuttaa ahdistusta tai jopa pelkoa, mikä taas häiritsee rationaalista ajattelua.
–Somessa kaurislaumatkin muuttuvat susilaumoiksi. Sellainen puhe, että joka mäessä olisi joku kolmen suden porukka, on ihan höpöhöpöä. Susi on erittäin kykeneväinen liikkumaan pitkiä matkoja lyhyessä ajassa, joten samat sudet voidaan toisinaan havaita eri puolilla aluetta jopa saman vuorokauden sisällä, Perkkiö sanoo.
Samoin lähes jokainen metsästä löytyvä peuranraato julistetaan suden tappamaksi. Susi ei kuitenkaan suinkaan ole alueen ainoa suurpeto:
–Ilveskanta on selvästi vahvistunut. Lisäksi viime keväältä on havaintoja yksittäisestä ahmasta. Ahma hyötyy susien tekemistä saalistuksista ja syö rippeitä, mutta kyllä se saa peuran ihan itsekin tapettua, Perkkiö selittää.
Ahma on tietysti näillä main todellinen poikkeustapaus, mutta karhukin on vain hyvin satunnainen kulkija. Muutama vuosi sitten yksittäinen mesikämmen kävi hajottamassa mehiläispönttöjä Paimion pohjoisrajalla, mutta siirtyi siitä ilmeisesti jonnekin keskiseen Suomeen.
Pelko on todellinen, vaikkei vaaraa olisikaan
Susien lisääntyminen alueella on saanut vanhemmat pelkäämään lastensa puolesta, mikä on ihan luonnollinen reaktio.
Mutta onko kyseessä pelko vai todellinen vaara? Sauvon koulukeskuksen rehtori Antti Päiviö sai muutama viikko sitten yhteydenoton huoltajalta, joka oli huolestunut lapsensa koulumatkasta. Muutkin ovat jakaneet huolen.
–Viranomaisen pitää toimia yhdenkin yhteydenoton perusteella. Tämä on iso kunta ja lapset asuvat hajallaan. Susi on varmasti sellainen asia, joka aiheuttaa huolta ja murhetta, Päiviö sanoo.
Päiviö päätyikin pyytämään Riistakeskuksesta viranomaislausunnon Sauvon susitilanteesta. Sen jälkeen voidaan pohtia esimerkiksi koulukuljetusten järjestämistä, minkä Päiviö muistuttaa olevan luottamushenkilötason päätös.
–Jos mitään poikkeavaa käytöstä ei ilmene, kuten tällä hetkellä näyttäisi, jää koulukyytien tarpeen arviointi kunnan tehtäväksi. Susipelkoa tietysti esiintyy siellä täällä, ja kunnan päätettäväksi sitten jää, halutaanko se ottaa huomioon, riistapäällikkö Mikko Toivola Suomen Riistakeskuksesta selittää.
Hän myös muistuttaa, että tietyissä tilanteissa susi voi kyllä olla vaaraksikin, mutta se on keskimäärin hyvin harvinaista. Riistakeskuksen lausunto valmistuu luultavasti tällä viikolla.
Pelko on kuitenkin aito tunne, olipa sille todellisia perusteita tai ei.
Susi
- Koiraeläimiin kuuluva nisäkäs, biologisesti määriteltynä sama laji kuin kesy koira
- Ruumiin pituus noin 100–140 cm
- Paino yleensä 20–50 kg, mutta jopa yli 70 kg
- Kanta Suomessa noin 30 laumassa 216–246 yksilöä, Lounaisessa Suomessa susia on muutama kymmenen
- Uhkaavasti käyttäytyvästä sudesta pitää aina välittömästi ilmoittaa poliisille yleiseen hätänumeroon 112. Tavanomaisista näkö- tai jälkihavainnoista petoyhdyshenkilöille.
Nuoria mukaan metsästyskulttuuriin kerhon kautta
Sauvon Merikulman Metsänkävijät järjestää yhteistyössä Suomen Metsästäjäliiton kanssa talven ja kevään aikana nuorten metsästys- ja eräkerhon, joka on jo ennakkoon saavuttanut sellaisen suosion, että nuoria riittää jonottajiksi asti.
–Kaksitoista nuorta on nyt otettu mukaan, eikä oikein enempää mahdu. Katsotaan, miten homma toimii, mutta kyllä ajatuksena olisi saada tästä monivuotinen juttu, Juho-Antti Mäkelä metsästysseurasta kertoo.
Tänä keskiviikkona alkavassa kerhossa nuorin on 9- ja vanhin 14-vuotias.
–Idea lähti oikeastaan siitä, että nuorilla on aika vähän mahdollisuuksia tutustua metsästykseen, jos metsästäjiä ei löydy omasta perheestä tai suvusta. Mukaan harrastuksen pariin voi olla hankala mennä mukaan ilman mitään kontaktipintaa.
Yksi kerhon taka-ajatuksista onkin tuoda nuoria mukaan metsästysseuroihin. Merikulman Metsänkävijöissä ei Mäkelän mukaan ole sellaista ”ukkoontumisen” ongelmaa, kuin monessa muussa seurassa, tyypillisesti etenkin syrjäseudulla, josta nuoret muutenkin tuppaavat katoamaan.
–Etelässä tilanne on siedettävä, mutta kyllä nuoria silti kaivataan mukaan. Riistakanta kuitenkin kestää isommankin metsästäjämäärän. Esimerkiksi peuroja tarvitsee ampua kauden aikana niin monta per ukko, että tämä alkaa käydä jo työstä.
Kerhoon on saatu seuran omien toimijoiden lisäksi myös vierailijoita. Luvassa on esimerkiksi teoriakoulutusta, ase- ja patruunakoulutusta, ruhonpaloittelua ja lihankäsittelyä, eläinten jälkien tuntemusta, verijälkikoulutusta, minkkiloukkujen rakentamista ja peruserätaitoja, kuten puukon käyttöä, tulentekoa ja kartanlukua.
Pienemmissä ryhmissä osallistutaan myös käytännön metsästyksiin, ainakin peurajahtiin ja mahdollisesti pienriistan metsästykseen. Lisäksi Mäkelän mukaan pyritään siihen, että päätöskerralla olisi mahdollista suorittaa metsästäjäntutkinto.
–Tämä on siitä hyvä harrastus, että kun maalla astuu ovesta ulos, niin on harrastuspaikalla. Vaikkapa ooppera tai telinevoimistelu on siinä suhteessa hankalampi. Kaikki, joita olen kysynyt mukaan pitämään kurssikertoja, ovat suostuneet, joten nuorten kanssa toimimiseen näyttää täältä löytyvän kyllä intoa, Mäkelä hehkuttaa.
Lue myös: Sauvossa saattaa vaeltaa huippuharvinainen saksanhirvi
