Tuntuu kuin joka päivä joku huutaisi, että ”taivas putoaa”.
Vuosikymmeniä sitten meillä perheessä luettiin lapsille kirjaa, jossa kerrottiin rouva Kanasesta ja turhasta kaakatuksesta. Rouva Kananen kaakatti päivittäin kaikenlaisia hälytyksiä asuinkumppaneilleen. Niinhän siinä sitten kävi, että tosipaikan tullen ei kukaan lotkauttanut korviaan.
Jotain on pielessä, kun pääministeri ja kumppanit pitävät lähes päivittäin tiedotustilaisuuksia, joissa kertovat, kuinka hankalalta koronatilanne nyt näyttää. Eilinen keskiviikko oli jonkinmoinen kliimaksi, kun hallituksen tiedotustilaisuudessa ministerit antoivat ymmärtää yhä kovempien rajoitusten lähestyvän, mutta samaan aikaan pääkaupunkiseutu päätti purkaa lasten harrastusten rajoituksia. Kriittiset äänenpainot kasvavat, koska suositukset ja rajoitukset ovat maalaisjärjellä ajatellen kovin ristiriitaisia, jos ajatellaan vaikka ravintoloita ja harrastustoimintaa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ollaan minun mielestäni hyvästä syystä yhä enemmän huolissaan. Rohkenen toistaa itseäni: pitkä elämänkokemus antaa perspektiiviä kestää vaikeitakin aikoja, mutta nuoren maailmankuva kolhiintuu herkästi ja se voi johtaa pitkäkestoisempiin ongelmiin.
Tartuntamääristä, ilmaantumisluvuista, maskisuosituksista ja ylipäätään suositusten riittävyydestä tuupitaan päivittäin sekavaa ja hämmentävää tietoa. Kun koronaa vastaan taistelu ihan luonnollisestikin huolettaa ja uuvuttaa monia, niin samalla tämä tiedotusruljanssi myös kyllästyttää. Todella moni kertoo jo ohittavansa koronaviestintää, kun ei kertakaikkiaan vain jaksa. Asian synkeä puoli tietenkin on, että suositusten ja rajoitusten noudattaminen kangertelee yhä enemmän.
Jokin meillä maan hallinnon ja muutaman muunkin organisaation viestinnässä nyt mättää. Kriisiviestinnässä oikea-aikaisuus ja viestin selkeys ovat olennaisia, ja tältä osin valitettavasti osaaminen näyttäisi olevan aika heikoissa kantimissa. Ja aina pitää muistaa, että ihminen on selviytyja. Kriisitilanteen pitkittyminen turruttaa.
Ristiriitaista ja todella hämmentävää byrokraattista sekoilua on riittänyt myös rokotuskuvioissa. Ja yhä selvemmältä näyttää, että tässä sekoilu on yltänyt myös EU-tasolle. Ensin luvassa paljon rokotteita, sitten Saksa hankki itselleen isot erät, vaikka oli EU:n puheenjohtajamaana viemässä läpi päätöstä siitä, miten tasaisesti rokotteita jaetaan. Kummallista. Mutta vähintään yhtä kummalliselta kuulostaa, että meiltä Suomesta viesti asiassa kuuluu jotenkin näin: ”olemme keskustelleet tästä asiasta ja olemme tehneet selväksi, että haluamme, että selvitetään.”
Kummastelulistalleni on noussut myös rokotuksia koskeneet ratkaisut. Ovat sitä muutkin kummastelleet, että olisiko kuitenkin taudin leviämisen estämiseksi rokotuksia pitänyt keskittää enemmän Uudellemaalle, ja ylipäätään alueille, joilla tauti leviää kiivaiten?
Taina Tukia
