Hit Music Only!

0

Esittelin jokunen tovi sitten Sauvon kirjastossa levy-yhtiötoimintaani. Jännitys oli melkoinen kun kohdeyleisöni ydin, kolmekymppiset musadiggarit, loistivat yleisössä poissaolollaan. Ennakkoluuloni olivat kuitenkin turhia ja musiikki sai kohteliaan, paikoin jopa innostuneen vastaanoton. Esityksen lopuksi yleisö kysyi, miksei näihin kappaleisiin törmää radiossa tai mistä he ylipäätään tällaista musiikkia voivat löytää. Taisin soperrella jotain nollaa euroa lähentelevästä markkinointibudjetistani sekä radiokanavien portinvartijoista. Itse kysymys kiteytti kuitenkin hyvin alaa vaivaavan ongelman.

Joskus totuutena kuulemani väite siitä, miten tarpeeksi hyvä kappale kyllä päätyy suurenkin yleisön korviin tavalla tai toisella, aliarvioi vähintään 90 % musiikintekijöistä. Ei päädy. Toinen toistaan laadukkaampaa, ammattimaisesti tehtyä musiikkia julkaistaan viikoittain hirmuisia määriä ja lähes yhtä suuri määrä niistä vaimenee hetkessä unohduksiin.

Vain kourallinen ihmisiä päättää, mitä radiostasi kuuntelet. Ja kun heidän tehtävänsä on lähinnä varmistaa ettei yksikään kuuntelija vaihda kappaleen takia kanavaa, on turvallisempaa pyörittää samoja ikivihreitä tai kymmentä eturivin artistia päivästä toiseen kaikilla kanavilla. TV:n puolella nämä samat artistit ja muutama uransa ehtoo puolella oleva entinen tähti versioivat toistensa suurimpia hittejä vuosien takaa. Siitä saadaan näppärästi täytettä radioiden soittolistoille ja jopa se melkein unohdetuksi päätynyt artisti on taas valmiina festarikiertueelle. Pettämätön bisnesmalli sille, jonka omistuksessa nämä radiot, tv-kanavat ja festivaalit ovat.

Nämä eturivin artistit ovat kyllä lahjakkuudellaan paikkansa valokeilassaan ansainneet, mutta tuo valokeila kasvaa nykyisellään nopeasti kohtuuttoman isoksi yhden tähden paistatella. ”Ennen oli kaikki paremmin” -lausahdus pitää harvoin paikkaansa, mutta ainakin ennen oli enemmän ja monipuolisemmin ison yleisön tavoittavia musiikkimedioita. Näissä uusi, omaehtoinen sekä monenkirjava musiikki sai arvoisensa huomion ja valtavirran tarjontakin monipuolistui. Nykypäivän musiikkibisnes köyhdyttää kotimaista musiikkitarjontaa ja aliarvioi samalla yleisönsä tekemällä valtavirrasta kapea-alaisen niin tyylillisesti kuin määrällisesti.

Kirjastossa esitetyn kysymyksen myötä tajusin että lopulta suurin häviäjä tilanteessa on musiikkia kuunteleva yleisö, vaikka se saattaa olla itse asiasta autuaan tietämätön.

Tapani Levanto

Kirjoittaja haikailee vieläkin Jyrkin ja Moon TV:n perään.