Töissä vuosi tosiaan katkeaa tilikauden päättyessä ja joulun osuminen vuoden lopulle pitää hyvin skarppina loppuun asti. Tunnuslukujen kanssa taistellaan seuraten niitä viikoittain ja jopa päivittäin. Tavoitteet on annettu vuoden alussa ja koko vuosi edetään kohti loppua, ennalta budjetoituja tavoitteita. Ja pääsimme niihin. Hienoa. Samoin kävi lintuharrastukseni kanssa. Vaikka harvemmin nykyään lähden erikseen katsomaan jotain lintua, eli bongaamaan, saavutin uuden vuoden lajiennätykseni. Se tuli melkein varkain. Yhtäkkiä marraskuussa huomasin, että siihen olisi mahdollisuutta ja joulukuun alun lepoviikko Utön rauhassa antoi uusia vuoden”pinnoja”. Uusi lajiennätys oli saavutettu. Ja nyt, tammikuussa, laskuri on nollattu.
Kun saavuttaa jotakin – usein kovan työn kautta – jää ikään kuin tyhjiöön. Mitä nyt? Mitä seuraavaksi? On kuin kaikki energia olisi valunut tyhjiin ja joutuu tekemään todella paljon töitä päästäkseen jälleen rytmiin.
Samanlaisia tuntemuksia kokevat usein taiteilijat, joiden kohdalla siitä puhutaan debressiona. Ehkä kyse on luonteesta, ehkä työhön paneutumisesta ja sen vaatimuksista. En tiedä. Itselläni koko alkuvuosi on mennyt kuin horroksessa. Onneksi rutiinilla selviää jonkin aikaa, mutta vauhdin kiihtyessä huomaa, että se ei enää riitä. Toisaalta vaatimustason kasvu vihdoin herättää ja alkaa saada uudesta vuodesta otetta. Mitä nopeammin pääsee jälleen rytmiin, sen parempi.
Mutta se on myös kevyt tapa päästä kiinni niin työhön kuin muihinkin vuoden vaihteessa katkenneisiin asioihin. Itselläni se tarkoittaa tiedossa olevien opastusten kirjaamista, järjestettyjen linturetkien merkitsemistä ja lopuksi käyn vielä läpi muut mielenkiintoiset tapahtumat. Työn puolesta taas kehityskeskustelut, kuukausipalaverit jne. Kalenterin sivuja käännellessä ja täyttäessä ikään kuin uppoaa sisälle uuteen vuoteen.
Usein huomaa, että menoja on todella paljon. Samalla voi kuitenkin suunnitella itselleen rauhoittumishetkiä. Tehdä etukäteen aikaa itselleen. Ja aikaa tulen tarvitsemaan alkaneena vuotenakin. Mukavaa tammikuuta kaikille.
Petri Laine
