Maku- ja hajuaistiin menetys paljasti Hanna Mäkisen sairastuneen koronaan

0
Hanna Mäkinen opetteli kotona koronaa sairastaessaan neulomaan.

PAIMIO

– Olo on ihan mato. Varsinaisesti kipuja ei ole, mutta aivan vetämätön olo on ja vähän yskittää, kuvaa paimiolainen Hanna Mäkinen.

Mäkinen on sairastanut koronaa nyt kahden viikon ajan. Positiivisen koronatestituloksen hän sai kuitenkin vasta viikko sitten, koska ensimmäinen testitulos osoittautui negatiiviseksi, vaikka Mäkisellä lieviä oireita olikin.

Mäkinen altistui koronalle 2.2. kahvitellessaan ystävänsä kanssa.

– Olimme kahvilla, tilassa jossa ei ollut muita ja pidimme kyllä turvavälit, Mäkinen kertoo.

Ystävällä todettiin tapaamisen jälkeen korona ja näin ollen Mäkinenkin määrättiin karanteeniin. Mäkisen 4.2. otetun koronatestin tulos oli kuitenkin negatiivinen, vaikka hänellä olikin lievää päänsärkyä sekä vatsa sekaisin. Mäkisen karanteeni kuitenkin jatkui.

– Mutta siinä vaiheessa negatiivisen tuloksen tultua lapselleni ei määrätty karanteenia ja koska olen vuoroviikkovanhempi, lapset menivät isälleen, Mäkinen kertoo.

Kun Mäkisen karanteeni oli puolivälissä häneltä katosivat haju- ja makuaistit, mikä sai hänet kuitenkin epäilemään tartuntaa.

– Soitin ja pyysin päästä uudelleen testiin, koska ajattelin, että kun pääsen karanteenista, saattaisin tartuttaa muita, hän kertoo.

Noin viikko ensimmäisen testin jälkeen otettu koronatestitulos osoittautui positiiviseksi.

Myös Mäkisen nelivuotiaalla lapsella todettiin korona 15.2., vaikka hän oli ollut isänsä luona jo pitkään negatiivisesta tuloksesta asti.

Henkisesti raskasta

Mäkinen on ollut sairastamassa ja karanteenissa kotonaan nyt kahden viikon ajan ja karanteeni on määrätty ainakin 21.2. saakka, riippuen sen hetkisistä oireista.

Hän kertoo, että lähinnä olo on ollut hyvin väsynyt. Mäkisellä on hevosia ja viimeisen neljän, viiden päivän ajan hänen ystävänsä ja hänen hevostensa ystävät ovat käyneet hoitamassa hevosia samalla kun he ovat tuoneet hänelle ruokaa.

– Ystävien tuki ja turvaverkko onkin tuntunut tämän koronatsunamin keskellä onnekkaalta yllätykseltä, ja heitä kiittää sydämellisestä myötäelämisestä, Mäkinen sanoo.

Kerran Mäkinen kävi lääkärihoidossa rinnassa tuntuvan paineen tunteen takia.

– Olin todella voimaton, rinnassa tuntui painetta, minulla oli huimausta ja vähän sekavuutta. On kyllä mahdollista, että se on ihan psyykkistäkin kun yksin pyörii neljän seinän sisällä, hän kertoo.

Mäkinen kertoo, että henkisesti koettelemus on ollut raskas. Kun nyt ei ole muuta kuin aikaa, omaa oloaan alkaa tarkkailla tarkemmin kuin yleensä.

– Yksinäisyyden kokemus on ollut todella hajottavaa. On myös vaikea olla täysin riippuvainen muiden ihmisten avusta. Mietin myös myötätunnolla niitä vanhuksia, jotka ovat joutuneet olemaan pitkiä aikoja eristyksissä, hän sanoo.

Rankkaa on hänen mukaansa myös jatkuva epävarmuus taudin ja oireiden kestosta.

– Kun ei yhtään tiedä, että milloin tämä loppuu tai paraneeko ollenkaan, tai pystynkö vaikka ikinä enää juoksemaan samalla tavalla kuin aiemmin. Nythän puhun koko ajan taudin sisältä päin. Jälkeenpäin saatan kokea ajan ihan eri tavalla, kun ei enää ole tätä epävarmuutta, Mäkinen pohtii.

Mäkisen mukaan hänelle korona ei tullut fyysisesti niin rankkana, mutta henkisesti se on ollut sitäkin raskaampaa. Hän on 36-vuotias ja perusterve.

– Olen sairastanut influenssan ja noroviruksen ja ne ovat olleet minulle fyysisesti rankempia. Mutta tässä henkinen painolasti on isompi. Tautini asettuu osaksi maailmanlaajuista ilmiötä ja en voi olla miettimättä niitä Wuhanin ruumiskasoja ja muita. Se, että ihmiset elävät yhteiskunnissa tällä hetkellä jatkuvan pelon alla on henkisesti raskasta, hän pohtii.

Ruoka ei maistu

Mäkiselle koko koronavuosi jo ennen sairastamista on ollut raskas, sillä teatterialan ammattilaisena hänen työnsä loppuivat viime keväänä kokonaan. Sen sijaan hän aloitti ratsastuskurssien pidon, joita on voinut pitää ulkona.

– Tällä hetkellä sairastaessa on tietysti yrittäjänä toimeentulostakin vähän huoli. Tartuntapäiväraha on sataprosenttia maksamastani YEL:istä, mutta sairauspäiväraha on vain 70 prosenttia siitä pienestä YEL:istä, jota olen juuri aloittaneena yrittäjänä maksanut, hän kertoo.

Huolta lisää epävarmuus tulevasta. Tosin Mäkinen kertoo, ettei jaksa tällä hetkellä miettiä tulevaisuutta vielä kovinkaan pitkälle.

– Nyt eletään päivä, tai oikeastaan ihan vaan tunti kerrallaan, hän toteaa.

Hänen nelivuotiaan lapsensa koronatartunta Mäkistä ei juurikaan huoleta.

– Lapseni ovat sairastaneet elämänsä aikana muutenkin hyvin vähän ja heillä on sen verran hyvä vastustuskyky, että en usko, että heille tauti tulee pahana. Nytkin hänellä on ollut vain vähän nuhaa, Mäkinen sanoo.

Mäkinen kertoo, että on saanut karanteeniajan kulumaan kotonaan katsomalla tv-sarjoja. Hän on myös opetellut kutomaan ja soitellut paljon puheluita. Oikein muuhun voimatkaan eivät ole vielä riittäneet. Ulkona hän on käynyt kerran viemässä roskapussin ulos.

Maku- ja hajuaistien menetys on aiheuttanut sen, että syömisestä on mennyt nautinto, eikä ruoka oikein maistu.

– Olen tehnyt kokeita ja söin esimerkiksi sushia ja wasabia sekä raakaa valkosipulia. Aistin sen poltteen, mutta en maistanut mitään. Salmiakin ja kahvin maku tulee vähän läpi, mutta muuten en maista kyllä mitään ja hajuaisti on mennyt aivan täysin, hän kertoo.

Vielä Mäkinen ei juurikaan uskalla miettiä elämäänsä karanteeniajan tai koronaeristyksen jälkeen, mutta ruokahaaveita hänellä sen sijaan jo on.

– Voisin syödä ainakin sushia ja gluteenitonta suklaacroisanttia, hän haaveilee.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments