Mikähän siinä on, että kaikista vauraista länsimaista juuri Suomi on se maa, jossa kaikenlainen päätöksenteko on paitsi monimutkaista ja koukeroista myös hidasta ja tuskallista.
Katoksen saaminen Helsingin rautatieaseman lähtölaitureiden ylle kesti sata vuotta, moottoritien tekeminen Helsingistä Turkuun viisikymmentä vuotta ja sotea on kai hahmoteltu likimain viisitoista vuotta.
Tässä lehdessä kerrotaan, kuinka vieläkin odotellaan rahaa vuonna 1963 valmistuneen Kaarinan ja Paraisten välisen Kirjalansalmen sillan uusimiseen. Vaikka silta on jo niin heikko, ettei edes pari kuorma-autoa voi ajaa sillalla peräkkäin.
Toki monimutkaiset asiat junnaavat aikansa, eikä raha kasva puussa. Mutta silti.
Nykyisenä korona-aikana olisi välttämätöntä, että asiat etenevät nopeasti ja joustavasti. Niin ei kuitenkaan tapahdu. Puolet ajasta kuluu jahkailuun, pähkäilyyn, väittelyyn ja vänkäämiseen.
Harmillisinta on, että kun viimeinkin joku ehdotus saadaan käsitellyksi hiomapaperilla sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa esitellä, niin joku rikkiviisas torpedoi esityksen lähes profeetallisella lainopillisella mantralla. Sellaisella, että puolet juristikavereistakin on ihmeissään.
Eikä tavallinen kansa ymmärrä sanaakaan.
Päätöksenteon on tietenkin oltava lakiperustaista, mutta valtakunnallisessa kriisitilanteessa voi kai joskus olla niinkin, että tarkoitus pyhittää keinot.
Välillä tulee miettineeksi, kuinkahan olisi käynyt, jos terveydenhuolto asiantuntijoineen ja viranomaisineen olisi voinut hoitaa koronan kokonaan, ja muilta pulinat pois – varsinkin poliitikoilta ja pormestareilta. Olisikohan tauti jo voitettu?
Jahkailu on myös kunnallispolitiikan erityispiirre. ”Palautetaan uuteen valmisteluun” on toisinaan ihan järkevä päätös, mutta usein se kertoo vain siitä, että asiaan sisältyy voimakkaita poliittisia intohimoja.
Toki voi olla niinkin, että kyse on vain tsaarinaikaa mukailevasta oblomovilaisuudesta.
Tässä lehdessä kerrotaan, että Sauvon kunnanhallitus on jo sysännyt muutamia asioita seuraavan kunnanhallituksen päätettäväksi. Esimerkiksi vanhusten välimuotoista asumista pohtivaa työryhmää ei vielä nimetty, koska uusi kunnanhallitus valitaan kesällä.
Eikö kolmessa kuukaudessa sentään oltaisi jo hiukan ehditty pohtia asiaa? Kenties jopa valmiiksi saakka, sillä kolme kuukautta on melkein yhtä pitkä aika kuin kunnallispolitiikan koko syyskausi.
Paimiossa on vaaleista toiseen esillä monitoimitalo. Toistaiseksi sen toteuttamiseen ei ole ollut rahaa. Joten odotellaan rauhassa toiset 10–15 vuotta…
PERTTU HEMMINKI
