Kuntavaaleihin tuli urheilutermein aikalisä, kun vaali siirrettiin turvallisuussyistä huhtikuulta kesäkuulle. Samalla pidentyi ehdokkaiden ja äänestäjien kuherruskuukausi. On aikaa pidempään miettiä, kuka olisi se oikea.
Koska vaalien aikataulumuutos tuli tavallaan viime tipassa, puolueet toimittivat ehdokaslistojaan eteenpäin vanhan aikataulun mukaisesti. Ratkaisu oli järkevä, sillä listoja voi helposti pidentää sinne 4.5. asti, mutta outoahan se olisi ollut piilotella varmoja nimiä vielä toista kuukautta.
Vaaliaika pidentyi, ja samalla tuli lisää aikaa tehdä vaalityötä. Keskustelu ja monien odottamat ryhmien ja ehdokkaiden ”lupaukset ja linjaukset” saavat nyt lisää aikaa, ja mikä parasta: tilanne keväämmällä voi sallia äänestäjien kohtaamisen jopa kasvokkain. Vielä on aikaista lupailla mitään, mutta Kuntsarin vaalitorikin palasi taas yhdeksi mahdollisuudeksi. Varsinkin jos siihen yhdistäisi lehden 105-vuotiskahvittelun.
Ehdokaslistojen tarkastelu Paimion ja Sauvon osalta kertoo siitä, että vaikka alkuun hankalalta näyttikin, vastuunkantajia löytyi sittenkin. Sauvossa on nyt enemmän ehdokkaita kuin edellisellä kerralla ja keskusta tiettävästi kokosi suurimman listan vuosikymmeniin. Paimiossakin ehdokkaita kertyi jokunen enemmän kuin neljä vuotta sitten. Tämä on kaikinpuolin ilahduttavaa, sillä kuntapolitiikka on arkielämässä ihan yhtä tärkeää meille kuntalaisille, kuin valtakunnallisetkin linjaukset.
Silmiinpistävää on, että valtakunnan politiikan heijastukset eivät heijastuneet kovin näkyvästi ehdokasasetteluihin. Kannatuskärjessä kulkevat perussuomalaiset ovat toki molemmissa kunnissa nyt liikkeellä aiempaa isommalla listalla, samaten vihreät, mutta hallituksen pääpuolueen eli sosialidemokraattien tilanne on yllättävän heikko. Sauvossa demariehdokkaita on löytynyt vasta viisi, ja Paimiossakin lista on lyhyempi kuin neljä vuotta sitten.
Ylipäätään yhteinen ongelma vähän kaikille ryhmille on, että näkyvät ja yllättävät ehdokasnimet jäivät ainakin toistaiseksi puuttumaan.
Toki nyt jätettyjen ehdokaslistojen läpikäynti nostaa esiin positiivistakin. Monet puolueet ovat tavoittaneet ehdokkaiksi aiempaa nuorempia ja enemmän myös nuoria aikuisia, ja ehdokasjoukot ovat selvästi myös naisistuneet. Nämä kaksi seikkaa ovat ilahduttavia, vaikkei tarkoitus mitenkään ole väheksyä kokeneiden ehdokkaiden iän myötä kertynyttä viisautta. Niin kuitenkin on, että nuorempi sukupolvi kaipaa myös omanikäisiään edustajia huolehtimaan heidän edustaan ja nuoria ehdokkaita tarvitaan myös houkuttelemaan nuoremman polven äänestäjiä. Äänestysaktiivisuuden lasku on vaali vaalilta se, mikä eniten uhkaa vääristää demokratiaa.
Taina Tukia
