Moni on sitä mieltä, että ylivoimaisesti merkittävin seikka uudistuvan jätelain kohdalla on se, kilpailuttaako kunta jatkossa jätekuljetukset vai sopiiko jokainen kiinteistönhaltija asiasta henkilökohtaisesti jätefirman kanssa. Olen kysynyt lukemattomilta henkilöiltä – virkamiehiltä, toimittajakollegoilta, kiinteistönomistajilta ja luottamushenkilöiltä – että miksi juuri tämä on niin tärkeä seikka.
En ole saanut järkevää vastausta.
Tai korjaan: eräs kunnallisen kilpailuttamisen vastustaja puhui koko lailla järkeä – jos asiaa tarkastelee hänen kannaltaan. Tämä henkilö oli jätealan pienyrittäjä.
Kun miettii viimeaikaisia isoja kilpailutuksia, niin onhan niissä pienyrittäjä aika usein jäänyt soittelemaan lehdellä. Mutta ei kuitenkaan joka kerta.
Kilpailuttamisen valuvirheitä on kyetty poistamaan. Nykyisin urakoita on opittu pilkkomaan niin, että alan pienilläkin toimijoilla on mahdollisuus saada siivunsa urakasta. Ongelma on kuitenkin siinä, että mitään varmuutta asiasta ei etukäteen ole. Niinpä ollaan pessimistejä ikään kuin kaiken varalta. Ja onhan se ymmärrettävää.
Varsinais-Suomessa useimmat ympäristöviranomaiset – sekä kunnissa, jätehuollon kuntayhtymässä että aluehallinnon puolella – uskovat nähdäkseni edelleen, että samat yrittäjät ja autot kuljettavat maakunnan jätteitä jatkossakin, kävi kilpailuttamisen kohdalla kuinka tahansa.
Maaseudulla juuri kukaan kuntapoliitikko ei tähän usko.
Viranhaltijoilla on myös sellainen käsitys, että laaja kilpailuttaminen laskee jätteenkuljetuksen kuluttajahintaa. Yrittäjien taas uskotaan hyötyvän siitä, että jätejakeiden määrän kasvu lisää kuljetusten kysyntää ja tuo alalle lisää töitä.
Useimmat maaseudun poliitikot eivät tuotakaan usko.
Yleensä kunnissa suhtaudutaan virkamiesten esityksiin – jotka vain harvoin ovat poliittisesti värittyneitä – luottavaisesti. Mikä mahtaa olla syynä siihen, että jätteenkuljetuksen kohdalla virkamiehiin ei juurikaan luoteta.
Vai onko kyse jostain aivan muusta? Jospa pelottavaa onkin mahdollinen kontrollin lisääntyminen ja siihen liittyvät ikävät kuluvaikutukset. Nehän saattaisivat käydä myös omalle kukkarolle.
Pelkkää arvailua. Paremman tiedon puutteessa.
Yksi mahdollinen syy on tietenkin kuntavaalit. Ehkä paikka auringossa aukeaa helpommin kuin politisoidaan kaikki. Myös ympäristö.
Voisi ajatella, että lajiston runsaudesta, puhtaasta ilmasta, vedestä ja maaperästä on mahdollista nauttia jäsenkirjan väristä riippumatta. Ja – uskokaa tai älkää – jopa ilman jäsenkirjaa.
PERTTU HEMMINKI
