Joviaali puheenjohtaja sanoo jatkolle, että kiitos ei

0
Reijo Hallisto on Paimion valtuuston järjestyksessä 13. puheenjohtaja. Sinä ajanjaksona kun Paimio on ollut kaupunki, Hallisto on heiluttanut valtuuston puheenjohtajan nuijaa kaikkein pisimpään. Paimion valtuuston 105-vuotisen historian kaikkien aikojen ranking-tilastossa Hallisto on puheenjohtajavuosien kohdalla sijalla neljä. Ensi maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä 5. huhtikuuta hän täyttää 70 vuotta. Vastaanottoa ei vallitsevasta koronatilanteesta johtuen ole.

PAIMIO

Paimiolainen Reijo Hallisto ei haikaile ”vanhoja hyviä aikoja”. Hän katsoo, että useimmat asiat ovat 2020-luvulla paremmin kuin hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan 50- ja 60-luvuilla.

– Sanottakoon Espereistä ja muista mitä vaan, mutta esimerkiksi vanhuksia ei ole koskaan hoidettu yhtä hyvin kuin nyt. Ja terveydenhuolto on Suomessa aivan huippua, Hallisto tuumii.

Lisäkatetta näkemykselleen hän sai viime joulukuussa, kun taitava leikkaustiimi operoi hänen pitkään vihoitelleen lonkkansa kuntoon. Sellaista ei olisi tapahtunut entisinä aikoina.

– Olen nyt aivan eri mies kuin viime vuonna tähän aikaan, iloitsee 70-vuotispäiväänsä ilman särkyjä valmistautuva Hallisto.

Valmistautuminen on lähinnä tuumailua, sillä juhlien järjestäminen ei tule pandemia-aikana kyseeseen.

Varovaisena toiveena on kuitenkin heinäkuinen ulkomaanmatka Tuire-puolison kanssa kultahääpäivän merkeissä.

Jos matkailu ei ole kesällä mahdollista, niin syksyllä luultavasti jo on.

”Olen tykännyt luottamustoimista ja niihin liittyvästä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Minulla ei ole sellaista kokemusta, että olisin joutunut olemaan kusitolppana.”

Hallistot pitävät matkailusta – uusista kaupungeista, maisemista, eksoottisista kulttuureista ja ruuista – mutta syksyisin he eivät juurikaan ole matkustelleet. Se johtuu siitä, että Reijo on Paimion kaupunginvaltuuston pitkäaikaisena puheenjohtajana halunnut olla tiiviisti mukana Paimion kaupungin talousarvion valmistelussa.

Nyt talousarvioseminaarit ja -kokoukset ovat kuitenkin taakse jäänyttä elämää. Hallisto ei asetu ehdolle tulevissa kuntavaaleissa.

– Aikansa kutakin, hän sanoo.

– Aloitin keskustan varavaltuutettuna vuonna -89 ja varsinaisena valtuutettuna vuonna 2001 eli parikymmentä vuotta sitten.

– Poistun kuitenkin luottamustoimista hyvillä mielin.

Hallisto kertoo pyrkineensä olemaan pikemminkin sovitteleva ja yhdistävä kuin repivä tai räväkkä politiikantekijä. Niinpä välit ovat pysyneet asiallisina kaikkiin suuntiin silloinkin, kun on jouduttu tekemään vaikeita ja koviakin ratkaisuja.

– Olen tykännyt luottamustoimista ja niihin liittyvästä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Minulla ei ole sellaista kokemusta, että olisin joutunut olemaan kusitolppana.

 

Muutama asia on jäänyt kesken Reijo Halliston elämässä, vaikka pääsääntöisesti hän onkin saanut työnsä tehdyiksi.

– Lukio jäi kesken, kun isä kuoli ollessani 18-vuotias. Maatila jäi hoidettavakseni, hän kertoo.

Myöhemmin myös tilanhoito keskeytyi – tai ainakin muuttui paljon pienimuotoisemmaksi – kun E18-moottoritie jyräsi kotitalon, maatalousrakennukset ja koko pihapiirin. Moottoritien alle jäi myös kymmenkunta hehtaaria Hallin tilan peltoja.

Loput pellot on sittemmin myyty.

– Kotitalomme oli ainoa asuinrakennus Turun ja Helsingin välillä, jota moottoritie ei väistänyt. Vain leikkimökki jäi. Se oli järisyttävä kokemus, mutta siitäkin selvittiin.

Hallistojen nykyinen omakotitalo sijaitsee tilan entisillä mailla. Metsääkin on vielä jäljellä, joten Reijolla riittää ensi syksynä klapityömaata, kun kalenteri tyhjenee kokouksista.

Kalenterissa tulee olemaan mukavasti tilaa myös Reijon ja Tuiren kolmen pojan ja yhden tyttären lapsille eli yhteensä kymmenelle lapsenlapselle.

 

Parinkympin korvilla Reijo Hallisto oli kaksi kesää TVH:lla harjoittelijana ja ryhtyi kaavailemaan tiemestarin uraa maataloustyön rinnalle. Vuonna 1974 tapahtui kuitenkin käänne.

– Näin Turun Sanomissa Tullilaitoksen työnhakuilmoituksen ja jätin paperit sisään.

Tullin palveluksessa hän työskenteli – ja myös viihtyi hyvin – seuraavat 41 vuotta. Ensin hän sai Tullilta koulutuksen, ja sen jälkeen ura alkoi vähitellen muotoutua. Eläkkeelle hän jäi viitisen vuotta sitten aluejohtajan vakanssilta.

– Olin aluekoordinaattori, jonka työmaita olivat Turun, Tampereen, Jyväskylän, Vaasan ja Kokkolan lentokentät. Siihen aikaan ei vielä ollut Teamseja eikä Zoomeja, joten työhön kuului lentokenttien välillä sahaamista.

Halliston tullimiesuran ensimmäiseen työkeikkaan ei liittynyt auringossa kimaltelevia siipiä eikä muutakaan hohdokkuutta.

– Minulle annettiin pieni vihko ja kynänpätkä ja käskettiin merkitä ylös, kuinka monta taakkaa eräästä laivasta laskettiin, kertoo Hallisto ja muistaa yhä ajat, jolloin tulli oli varsin hierarkkinen ja jähmeä laitos.

– Mutta se kehittyi ja oli lopulta monessa mielessä oikein mukava työpaikka. Sosiaalisia kontakteja oli paljon, eivätkä päivät olleet koskaan samanlaisia.

 

Jokunen tullineuvos on ollut Suomessa eduskunnassakin. Reijo Hallisto ei kuitenkaan ole tullineuvos, vaan sertifioitu Sulkavan soutuneuvos.

Eli kestävyyslajit – etenkin ylipitkien matkojen hiihdot – ovat vetäneet häntä puoleensa. Kuten myös suunnistusharrastus, jonka myötä hän aikoinaan murtautui kuntapolitiikkaankin.

Halliston ensimmäinen luottamustehtävä oli liikuntalautakunnan jäsenyys.

Kunnallispoliittisen uransa hän päättää kaupunginvaltuuston pidettynä puheenjohtajana. Saldona kolme peräkkäistä sopuisasti sujunutta puheenjohtajakautta.