Mietteitä etäkoulusta

Korona on jälleen yllättänyt meidät ja koulut ovat etäopetuksessa. Tämä aiheuttaa monia huolia. Miten selviävät oppilaat, joilla opiskelu kotona on haastavaa? Miten selviävät huoltajat, jotka joutuvat vastaamaan lukemattomiin kysymyksiin etätöidensä lomassa? Muistettava on, että vastuu opettamisesta on edelleen opettajalla ja vastuu oppimisesta on edelleen oppilailla. Näitä ei etäkoulu muuta. Itse ajattelen, että etäkoulu kirkastaa koulun ja kodin yhteistä tavoitetta kasvattaa oppilasta itsenäiseksi ja vastuuta ottavaksi: miten varmistan, että herään aamulla tunnille; miten keskityn oppituntien aikana; miten huolehdin tehtävieni tekemisestä.

Olen iloinen, kuinka hyvin etäopetus on oppilaillani sujunut. Etäoppitunneilla ollaan paikalla ja osataan käyttäytyä. Tehtäviä tehdään ja kaveria opastetaan ongelmatilanteissa. Aina on poikkeuksia, mutta suurimmalla osalla oppilaista etäkoulun käyminen tuntuu olevan hallussa, ainakin teknisesti. Johan tätä keväällä harjoiteltiin.

Etäkoulun suurin haaste on mielestäni kuitenkin vielä voittamatta. Miten opettajana tavoittaa vuorovaikutus, jossa ilmeet ja eleet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, kun oppilaiden ohjeena on pitää video pois ja mikki kiinni, jos et ole äänessä. Miten kannustaa ja johdatellen eteenpäin oikealla hetkellä niin, että oivalluksen lamppu syttyy, eikä tehtävä jää kesken.

Etäkoulu tekee vaikeaksi sen, mikä oppimiselle on usein tärkeintä ja minkä opettajat osaavat parhaiten: vuorovaikutukseen perustuvan oppimisen tukemisen. Tämä pohjautuu oppilaan ja opettajan välille syntyneeseen luottamukseen, jonka seurauksena oppilas uskaltaa sanoa ”en osaa, auta!”, vaikka vain vilkaisulla luokan perältä, mutta jonka opettaja heti ymmärtää. Etäkoulussa tämä jää näkemättä. Siksi toivon, että tilanne paranee ja etäkoulussa ollaan enää vain hetki.

Janni Haapaniemi

Kirjoittaja on paimiolainen yläkoulun opettaja.