Viime viikolla lehdessä ollut nuoren mopoautoilijan mielipidekirjoitus herätti useamman lukijan. Ikävä kyllä liikenteessä edelleen tuntuu olevan paljon sitä asennetta, että ”pois alta te hitaammat”. Ärsykekynnystä näin keväällä lisäävät myös monet viljelmille matkalla olevat hitaat työkoneet. Läheltä piti -tilanteista raportoivat isojen työkoneiden kuljettajat, jotka saavat huomata, että autoilijat roikkuvat ihan perässä ja kyttäävät ohituspaikkoja – ja toisinaan sellaisiksi valikoituu paikkoja, joissa näkyvyys on ohitusta ajatellen heikko ellei suorastaan olematon.
Moni kokee vaaralliset ohitukset ja kaahaavat autoilijat pelottavina. Niin minäkin. Pari kuukautta sitten ajelin moottoritietä kohti Turkua, ja valmistauduin siirtymään ohituskaistalle ohittaakseni edellä menevän rekan. Ehdin laittaa vilkun hetkeksi päälle, mutta en lähtenytkään vaihtamaan kaistaa, koska havaitsin peilistä takaa melkoista vauhtia lähestyvän jonkun punaisen kiitäjän. Laitoin vilkun pois, ja jätin kaistanvaihdon sikseen. Auto kaahasi pian ohituskaistaa ohi, mutta kääntyi sitten eteen ja alkoi jarruttaa. Molempien matkanteko hidastui tuntuvasti, ja tilanne pelottaa. Tuntui oudolta ja jopa pelottavalta, ja mieleen nousi tietenkin epäily siitä, onko kuljettaja ihan kunnossa. Mistä on kyse…
Kiihtyneeltä vaikuttanut kuljettaja pyrki selkeästi provosoimaan jarruttelemalla edessäni, vaikka hänen ei todellakaan tarvinnut minun vuokseni matkantekoaan hidastaa. Useita kilometrejä jatkunut temppuilu päättyi Kaarinan ja Turun rajamailla siihen, että mieskuljettaja päätti uudelleen painaa nastan lautaan.
Muutaman kilometrin edelläni ajanut puoliso sai vielä hänkin havaita tyypin ohittelut ja kaasuttelut juuri ennen moottoritien päättymistä.
Jälkikäteen useamman kerran moottoritiellä on tullut ikävän epävarma tunne, kun vilkaisen peruutuspeiliin. Miksi ihmeessä tuo tulee tuolta takaa noin kovin, ja pysyykö omalla kaistallaan vai alkaako taas joku uhota tuossa edessäni. Vähän sama fiilis, kuin joskus kun lähestyy risteystä ja näkee jonkun toisen lähestyvän samaa risteystä toisesta suunnasta ja liian kovalla tilannenopeudella. Tulee pelko, että pysähtyykö tuo varmasti. Mitä aikoo? Se on kurja tunne, jota vahvistaa myös se, että työssä luen poliisitiedotteita huuruissa olevista kuljettajista.
Tyhmänrohkeus, väärät tilannenopeudet, virhearviot ja jokin kummallinen näyttämisen halu ovat tekijöitä, jotka tekevät liikenteestä meille kaikille pelottavan.
Jos liikenteessä ajautuu tilanteeseen, jossa kokee muut liikkujat liian hitaiksi, huonoiksi ja ärsyttäväksi, on syytä korjata omaa asennetta. Ärsyyntynyt kuski ottaa turhia riskejä ja on riski kaikille muille liikenteen kulkijoille, oli näillä ympärillään peltiä tai ei. Ja erityisen surullista on, kun tällaisen mallin antaa kokemattomalle, nuorelle kuljettajalle.
Taina Tukia
