Hei, sulla on mikki kiinni!

0

Kesä tulee, sitä ei hallitus tai Avikaan ota meiltä eikä sillä voi spekuloida! Pitkät helteiset päivät, vaaleat yöt ja toisaalta sateen ropina ja sateen jälkeinen ilman raikkaus, kesän tuoksu. Syreenit! Se mitä voi spekuloida ja on kyllä spekuloitukin, on meille jo varsin tuttua, joten kiertelen ja kaartelen asian tiimoilla.

Niin kuin Albert Camusin kirjassa ”Rutto”, jonka luin jo kauan sitten, mutta jonka teemat ja vaikutelmat ovat muistuneet mieleeni nyt, kun eletään tässä tunnetussa tilanteessa. Tämän kauhistuttavan rutto-sanan ääneenlausumista välteltiin valistuneissa piireissä viimeiseen asti, koska sanan lausumisen tiedettiin aiheuttavan peruuttamatonta ja kiihtyvää liikehdintää ja pakokauhua kansalaisten keskuudessa ( vertaa wc-paperin hamstraus). Taudin leviämisen estäminen oli mahdotonta, koska rajat vuotivat ja ihmiset pääsivät pakenemaan suljetuista kaupungeista levittäen tautia eteenpäin. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Kulttuuriseuramme jatkaa sekavin mielin kohti heinäkuista ensi-iltaa. Tiedotuksia seurataan suurella tarkkuudella ja keinoja kesäteatterin toteuttamiseksi etsitään, löydetään ja epäillään. Uudet digitaaliset alustat ovat tulleet tutuiksi ja näin myös teatterin harjoitukset siirtyivät verkkoon. Tekemisen tahto oli niin suurta, että tätäkään kiveä ei jätetty kääntämättä. Niinpä niin, sehän se on, digiloikka. On sanottava, että hienoja alustoja on käytettävissä. Kiitos Z-sukupolven, alustallemme on luotu tuotantoryhmiä, harjoitushuoneita ja keskustelupalstoja. Sinne voi liittää kaikenlaisia lisämateriaaleja, siellä voi kuunnella ja harjoitella teatterin lauluja, sekä osallistua ja seurata harjoituksia.

Teoriassa kaiken pitäisi toimia ja varsin hyvin toimiikin, mutta aina on jotain ylimääräistä ohjelmaa yhteyksissä ja sisäänpääsyissä. Aikaa ja sitkeyttä vaaditaan, että kaikki saadaan mukaan ja kuuluville. Ja kaiken yllä leijuu monenlaiset uhkakuvat. On niin monta mahdollisuutta päätyä esitysten peruuttamiseen, että vähän hullunrohkeuttakin tarvitaan ja toisaalta, niin on aina näissä tuotannoissa tarvittu. Jossain geenien kätköissä on se uteliaisuus ja rohkeus: jos ei hyppää, ei voi lentää. Yhdessä tätä taas tehdään ja onhan prosessikin tärkeä: suunnittelussa ei materia välttämättä kahlitse, annetaan mielen liitää ja sitten katsotaan keitä onkaan talkooryhmässä ja entäs taloustilanne. Siinä tullaan sitten niihin luoviin ratkaisuihin.

Mutta kuitenkaan, kun emme voi tietää miten kaikki käy, otaksukaamme, että kaikki käy hyvin! Näin lausui muuan tunnettu turkulaistaustainen fundeeraajakin aikoinaan.

Matti Moilanen

Kirjoittaja on Sauvon Elävän Kulttuurin Seuran puheenjohtaja, joka etsii ja joskus myös löytää nollatilan.