Matkailuautoilu houkuttelee yhä useampaa

0
Jorma ja Seija Ahvenlammelle nykyinen asuntoauto on jo kolmas. Sillä tulee reissattua kesät talvet.

PAIMIO

Matkailuautoilun suosio on kovassa kasvussa. Kokenut paimiolainen karavaanari nostaa esiin harrastuksen parhaat puolet, mutta myöntää varjopuoliakin olevan.

– Parasta tässä on oma vapaus. On kuin koti olisi aina mukana paikasta riippumatta. Lisäksi matkoilla tapaa paljon ihmisiä, joiden kanssa on mukava jakaa kokemuksia, Jorma Ahvenlampi kiteyttää.

– Varjopuolena ovat kustannukset. Vuotuinen ajoneuvovero lähentelee tuhatta euroa. Matkailuautot ovat myös kalliita. Hintavimmista saa pulittaa jopa omakotitalon hinnan.

Matkailuauton ostoa harkitseville Ahvenlampi antaa vinkiksi, ettei kannata ostaa liian isoa autoa.

– Kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle riittää aivan mainiosti neljän hengen auto. Vähän suuremmassakaan sitä tilaa ei ole oikeastaan paljon enempää. Lisäksi isompi auto myös kuluttaa enemmän. Sen käsittelykin vaatii totuttelua, ellei sellaisesta ole aikaisempaa kokemusta.

– Mielestäni alkuun pääsee hyvin käytetyllä autolla. Myös vuokraamalla voi selvittää, sopiiko harrastus itselle. Asuntoautojen vuokrat ovat reilusti halvempia sesonkiaikojen ulkopuolella.

Harrastus alkoi asuntovaunusta



Jorma Ahvenlammen ja hänen vaimonsa Seijan karavaanariharrastus alkoi asuntovaunun ostolla länsinaapurissa vuonna 1973.

– Muutimme Ruotsiin vuonna 1964, kun Suomessa ei ollut töitä tarjolla. Siellä tein aluksi metsätöitä ja työskentelin nostotunkkitehtaassa. Sen jälkeen ajoin rekkaa 14 vuotta. Asuimme Ruotsissa kaikkiaan 20 vuotta, Ahvenlampi kertoo.

– Asuntovaunu oli kätevä esimerkiksi siinä, kun tulimme kolmen lapsemme kanssa lomille Suomeen. Retkeilimme asuntovaunulla Ruotsissa ja teimme myös matkan Keski-Eurooppaan. Kävimme muun muassa Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Itävallassa.

Suomeen muuton jälkeen Ahvenlampi työskenteli aluksi hirsitalotehtaassa ja teki rakennustöitä. Sen jälkeen hän jatkoi työuraansa Lounais-Suomen Sähkössä autonkuljettajana ja työnjohtajana.

Asuntovaunu oli myyty jo ennen Suomeen muuttoa, ja karavaanariharrastus oli jäissä aina vuoteen 2003 saakka. Silloin perheeseen tuli ensimmäinen asuntoauto.

– Se oli Rotec-merkkinen käytetty auto, joka oli meillä vain pari vuotta. Seuraavat kolmisen vuotta ajoimme italiaisella Sealla. Sitä oli tarkoitus pitää kauemminkin, mutta saimme houkuttelevan tarjouksen nykyisestä autostamme Hymeristä, joka oli ollut esittelyautona.

Useimmat reissut luontopainotteisia



Nykyään eläkkeellä olevat Ahvenlammet reissaavat enimmäkseen kahdestaan. Silloin tällöin mukana on lastenlapsia.

Toisinaan matkat suuntautuvat Keski-Eurooppaan, mutta useimmin kotimaahan ja pohjoiseen. Tulevana kesänä Ahvenlampien on tarkoitus ajaa pohjoiseen ja käydä myös Norjan puolella, mikäli koronatilanne sallii.

– Meillä reissut ovat yleensä luontopainotteisia. Usein käymme hiihtämässä tai vaeltamassa. Yövymme enimmäkseen SF-Caravan-leirintäalueilla, koska ne ovat jäsenille varsin edullisia, Ahvenlampi kuvailee.

– Meillä on tapana lähteä liikkeelle aamukahdeksalta ja ajaa suunnilleen puoleen päivään. Sillä tavalla saa hyvän paikan leirintäalueelta. Ajamisen suhteen meillä ei ole mitään selvää roolijakoa, vaan reissuilla ajamme kumpikin.

Amerikassa kaikki on suurta



Ahvenlammen pariskunnan erikoisin karavaanarireissu suuntautui Yhdysvaltoihin vuonna 2017. Kyseessä oli Caravan-lehden lukijamatka, johon osallistui 21 autokuntaa vuokra-autoilla. Matka kesti kuukauden.

– Ajoimme legendaarisen valtatie 66:n päästä päähän, ja auton mittariin kertyi lähes 4 000 mailia (n. 6 400 km). Matkalla poikkesimme myös Las Vegasissa ja Grand Canyonilla, Ahvenlampi kertoo.

Reissu osoitti varsin hyvin, että Amerikassa kaikki on erilaista ja suurta. Matkailuautot ovat linja-auton kokoisia, ja leirintäalueilla ne kytketään suoraan vesi- ja viemäriputkistoon.

– Meillä oli vuokrattuna porukan pienin, Fordin alustalle rakennettu noin 4 500 kiloa painava matkailuauto. Siinä oli noin 7-litrainen V8-bensakone. Onneksi bensiini oli siellä halpaa. Gallonan (n. 3,8 l) bensiiniä sai suunnilleen samalla hinnalla kuin täällä litran.

Itävallassa oli kuumat paikat



Ahvenlampi muistelee, että lukuisilla reissulla on sattunut todella vähän mitään vastoinkäymisiä tai kommelluksia. Yksi ulkomailla koettu yllätys on kuitenkin jäänyt mieleen.

– Vuonna 2004 teimme reissun Baltian kautta Kroatiaan ja tulimme Tanskan kautta takaisin. Silloin meillä oli ensimmäinen matkailuautomme, jossa oli 1,9 litran kone.

– Auton moottori alkoi kuumeta, kun olimme nousemassa Grosslocnerille Itävallassa. Se on Euroopan korkein kohta, missä pääsee autolla vuoren yli.

– Ei muuta kuin ikkunat auki ja lämmityslaite täysille, jotta saisimme lämpöä pois moottorista. Kun eräs tanskalainen autoilija vielä neuvoi, että kytke moottorin tuulettimen johdot suoraan akkuun, niin lämpö alkoi pysyä kurissa ja matka jatkui.

Ei enää tien

tukkoina



Takavuosina moni autoilija piti liikenteessä kulkevia asuntoautoja- ja vaunuja lähinnä tien tukkoina. Ahvenlammen mukaan tilanne on täysin muuttunut.

– Asuntovaunuja näkee liikenteessä nykyään todella vähän, sillä ihmiset pitävät niitä enimmäkseen kausipaikoilla.

– Asuntoautojen osaltakin tilanne on muuttunut. Aikoinaan niillä sai ajaa vain 80 kilometriä tunnissa. Seuraavaksi sai ajaa satasta sellaisilla asuntoautoilla, joissa oli ABS-jarrut sekä turvatyynyt kuljettajalla ja matkustajalla.

Viime kesänä nopeutta tuli vielä lisää, kun uusi tieliikelaki salli kaikille asuntoautoille jopa 120 kilometrin tuntinopeuden.

– Monet eivät tosin näytä ajavan asuntoautolla paljon enempää satasta moottoritielläkään. Siellä hitaammasta ajosta ei ole kuitenkaan haittaa, koska muuta pääsevät helposti ohi, Ahvenlampi toteaa.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments