Saapuminen mökille – autosi kääntyy viimeisestä risteyksestä ja lipuu kohti mökkiä . ”Katos, naapuritkin on jo täällä” – käsi nousee tervehdykseen. Keväällä näkee hyvin, mitä naapuri meinaa, kun puissa ei ole lehtiä. ”Lapset! Ei kahta kättä heittäen!” nopeimmin autosta liuenneet komennetaan takaisin kylmälaukkujen kantoon. Tavaroita kannetaan yleensä koko kesä kirkolta mökille ja syksyllä sieltä takaisin. ”Taas täällä, vielä eletään” sanot, kun kaadat KOP:n termarista kahvit ja ojennat dominokeksiä terassin kaiteen yli muillekin. Kuolleet hiiret joutavat odottaa.
Asettuminen – nojaat mökin seinään. ”On se lämmin jo.” Pyhä hetki uuden kevään äärellä. ”Vesi on jo 11 astetta!” joku huutaa. Mökissä tulee vastaan tuoksut ja muistot. Vaari katsoo kaapin päältä hymyillen viime kesän uimakoulutodistusten vierestä. ”Patjat kalliolle, ottakaas kiinni!” Asun vaihto pappan 60-luvun pipoon ja mamman toppatakkiin, jossa hiiren tekemä reikä, mutta takilla hyväksi todetut siivousominaisuudet. Paikkojen tutkailun päätteeksi viittelöit naapurin rajalla kesäsuunnitelmia hyvän aikaa. ”On se raaka tuuli, petollinen näin keväällä.”
Kesä on lyhyt, jossei sitä elä – mutta mitä pitikään? Veneen kääntö ja kaislojen raivaus. Oliko kaiteen maalaus vai rännit, puusouvi, vessan maalaus, aurinkopaneelien laitto ja pihaluhdin panelointi? Talkoot ja kellarin raivaus. ”Varo myyräkuumetta!” Viittiikö, ehtiikö ja haluaako? Voiko asioissa oikaista vai mainitaanko laiskaksi? Oikaiset itsesi patjan päälle kalliolle. Tuliko vedettyä kalliit sähköt eikä mökillä ehditä edes olemaan? Onko seuraava polvi edes kiinnostunut? Kannattaisiko vuokrata? Ei – siitä tulee liikaa valitusta. Päätät miettiä näitä huolia huomenna. Siirryt kahluuhousuihin korjaamaan laituria ja naapuri huhuilee, onko heidän laituria näkynyt. Postilaatikko viedään tienhaaraan, leka ja kanki kädessä moikataan muutkin naapurit. ”Riittäskö tältä päivältä, otetaanko jo ehtooks?”
Viiri salkoon – ja sauna lämpiämään. ”Eihän kallioita ja merta oikein voi omistaa? “ sanoi äitini aina tässä kohden. Annat katseen kulkea vastarantaa. Veteraanien nimikkoviiri liehuu – näistäkin rannoista on maksettu kallis hinta. Muistelet kuulleesi, että jos olis käyny toisin, olis nääkin mökinpaikat todistetusti sotilasaluetta sijaintinsa vuoksi. Suomen kohtalo oli kai muutamista tunneista kiinni. Ilmankos pappan piipun savu oli niin viipyilevä. Muistiko Vuoksen rantaa, muistiko kovia paikkoja. ”Leikkikää lapsenlapset nyt oikein täyttä kaulaa – vapaassa maassa!” Kuka muukin nauttisi kallioista ja saunaillasta, kenellä ei ole saunaa, kuka on uinti-ihminen? Ansaitsematonta hyvää voisi jakaa.
Tuhkat kattilaan ulos ja vessan tyhjennys ennen saunaa. Mahtaako sitä pystyä kastamaan? ”Kyllä sinne on likistettävä” . Kaivat uikkarit nurkkakaapista, kumilangat näämmä entisestään venyneet, papiljoteista pari syöty. Kun tulenlieska saa vauhtia pesässä tiedät, että olet elossa.
”Ah, eikö tämä ole onnea.”
Maija Itälä
Kirjoittaja on sauvolainen & mökkiläinen
kolmannessa polvessa.
