Sinnikkyys ja sitkeys palkittiin

0
Salon Logistiikka työllistää 25 henkilöä ja sen lisäksi myös kausityöntekijöitä. 6000 neliön hallissa työskentelevät myös itse yrittäjät Kaisa, Katariina, Johanna ja Risto Koivuniemi.

Salo

Länsi-Suomen Kuljetusyrittäjät ry palkitsi lauantaina salolaisen Salon Logistiikka Ky:n alueelliseksi vuoden 2020–2021 kuljetusyritykseksi. Yhdistys palkitsi yrityksen, joka on matkalla menestykseen kyennyt luomaan kasvua strategisten kumppanuuksian avulla ja vastuullisesti. Yrityksen juuret ovat Sauvossa.

– Meidät valittiin palkinnon saajaksi jo viime vuonna, mutta sitten tuli tämä korona joka sekoitti kuviot. Tässä ollaan vuosi oltu ihan hiljaa koko asiasta, yrittäjä Katariina Koivuniemi nauraa.

Yrityksen ensiaskeleet otettiin 34 vuotta sitten, kun VR:n autonkuljettajana toiminut, tuolloin 27-vuotias Risto Koivuniemi haki liikennelupaa. Kun lupa ja kuorma-auto vihdoin löytyi, alkoi mies painamaan hommia yötä päivää. Vaimo Katariina työskenteli tuolloin vielä Turun kaupunginsairaalassa vakituisesti ja odotti toista lasta, mutta jo hoitovapaalla hän haki pakettiautoliikennelupaa hoitaakseen Sauvossa ateriapalvelukuljetukset.

– Paljon on maailma muuttunut sen jälkeen, mutta ateriapalvelukuljetukset jatkuvat edelleen. Tyttäremme Johanna ja Kaisa ovat pienestä asti olleet mukana yrityksen toiminnassa. Vaput ja pikkujoulut meni Riston rekassa ja kivaa oli. He ovat kasvaneet tähän touhuun ja kolmaskin sukupolvi on käynyt jo varastolla, Katariina kertoo.

Yrittäjyys ei ollut opittua tai perittyä ja sen vuoksi he kokevatkin oppineensa paljon.

– Onneksi nykyään nuoria yrittäjiä opastetaan ja koulutetaan, silloin vain painettiin duunia ihan älyttömästi. Kaikki on pitänyt opetella ja tieto kaivaa jostain. Töitä on ollut paljon, mutta yritys on kasvanut siitä huolimatta. Helppoa se ei ole ollut ja siksi nyt tuntuu todella hyvältä että tämä sinnikkyys ja sitkeys palkitaan, Katariina iloitsee.

Kaksi

työnarkomaania


Sisua on kasvattanut myös 2000-luvun alun velkasaneeraus. Silloin yritys joutui vaikeuksiin vuosia kestäneen liian alhaisen hinnoittelun vuoksi ja seuraavat kuusi vuotta maksettiin velkoja takaisin. Vaikeista vuosista selvittiin millintarkalla suunnitelmallisuudella ja ripauksella hyvää tuuria.

– Tuntui nololta olla velkasaneerauksessa, mutta tuotiin asiat rehellisesti esille ja ylläpidettiin hyviä asiakassuhteita joka paikkaan. Velkasaneeraus vuosina ajattelimme, että jos selviämme tästä, selviämme ihan mistä vaan, Katariina muistelee.

Työnarkomaaneiksi itseään kutsuva pariskunta osaa nopeasti nimetä myös sen asian, mistä he ovat vuosien aikana joutuneet luopumaan.

– Kun on tehty pitkää päivää, niin jostain on tietysti aina jouduttu luopumaan. Tulemme nykyään aamulla kahdeksaksi töihin ja kotona olemme ilta kahdeksalta. Terveydenkin kanssa on ollut tässä kaikenlaista, mutta kun joku puhuu yrityksen myymisestä, se kuulostaa omituiselta. Kun aloittaa tyhjästä, niin siitä haluaa pitää kiinni. Tämä on minulle elämäntyö, Risto sanoo.

Vapaa-ajallaan pariskunta mökkeilee Karunassa, töitä tehden.

– Joskus ei muisteta edes syödä tai mennä saunaan. Olenkin sanonut, että meidän pitäisi opetella hieman vähentämään työn määrää vapaa-ajalla, mutta toisaalta me olemme tällaisia, tykkäämme työstä. Meillä on niin hyviä työntekijöitä ja hyvä työyhteistö, että se antaa paljon. Me ei haluta olla johtoporrasta vaan työntekijöitä ja se heijastuu takaisin. Meillä on hyvä ja joustava porukka, Katariina sanoo.

Vielä pariskunta ei ole valmis luovuttamaan viestikapulaa nuoremmalle sukupolvelle, mutta sekin aika tulee jossain vaiheessa eteen.

– Ehkä viiden tai kymmenen vuoden päästä, mutta meillä on nyt jokatapauksessa hyvä mieli siitä, että tytöt tulevat jatkamaan. Me emme Riston kanssa varmaan koskaan lopeta, mutta jos nyt vaikka joku arkipäiväkin päästäisiin mökille, Katariina nauraa.