Yksi ikävimmistä ilmiöistä tämän päivän Suomessa on närkästyminen ja loukkaantuminen milloin mistäkin pikkuasiasta. Oireyhtymään kuuluu yli äyräiden tulviva päivittely, voivottelu ja jeesustelu.
Voisi jopa väittää, että tekopyhyyden määrä on 2020-luvulla korkeammalla tasolla kuin sodanjälkeisinä vuosikymmeninä yhteensä.
Ja kun kokonaisuuteen lisätään ripaus ivallisuutta, ylimielisyyttä ja näsäviisautta, alkaa soppa maistua jo melkoisen ikävältä.
Kuntavaalien alla halu kerätä moraalipisteitä tuntuu olevan erityisen korkealla. Kommentti- ja keskustelupalstojen lukeminen ei enää pelkästään uuvuta, vaan aiheuttaa myös päänsärkyä ja pahoinvointia.
Ennen vanhaan sanottiin juoksijoista – melko ikävästi, ei syytä allekirjoittaa – että mitä pitempi matka, sitä tyhmempi mies. Nykyisin tuntuu olevan niin, että mitä typerämpi kommentoija, sitä ylemmäksi muita hän itsensä korottaa.
Myönnetään että toimittajatkin syyllistyvät toisinaan vääränlaiseen nokkeluuteen. Ero on kuitenkin siinä, että suomalainen some-mitätöijä yleensä maalittaa kohteensa nimeltä. Monesti jopa hokee hänen nimeään. Sellaista pyrkimystä ja tahtotilaa ei lehtien toimituksissa ole.
Paikallislehti saattaa kolumneissaan ja pääkirjoituksissaan vastustaa joitakin ajan ilmiöitä ja toimintatapoja, mutta ani harvoin yksittäistä henkilöä. Varsinkaan tarkoituksella.
Lisättäköön vielä, että jonkun henkilön kannalta epämieluisa uutisointi ei tarkoita sitä, että lehti olisi kyseistä henkilöä vastaan. Uutisten, ikävienkin, kertominen on toimituksellisen työn keskeistä ydintä, eikä uutisoinnin perusperiaatteista voi tinkiä.
Mutta palataan vielä lyhyesti päivittelyyn ja tekopyhyyteen. Mahtaakohan pian käydä niin, että närkästyjät ja syyllistäjät ampuvat omaan nilkkaansa? Saattaa nimittäin olla, että valtaosa kansalaisista on jo kurkkuaan myöten täynnä kaikenlaista kitinää ja pikkuasioista järmäämistä.
Kenties jo kesäkuun kuntavaaleissa näkyy, että ne pärjäävät, jotka osaavat katsoa oleelliseen ja olla rakentavalla tavalla toimeliaita ja idearikkaita. Sen sijaan, että etsisivät suurennuslasilla muutamaa rikkaruohoa isolta nurmikentältä.
Joka suuntaan sohivalle mörököllille saattaa ykskaks käydä niin, että hän jää ruikutuksineen rannalle.
Terve kritiikki ja haastaminen on kuitenkin aina tervetullutta.
PERTTU HEMMINKI
