Sukututkimus harrastuksena on nostanut päätään myös nuoremman väen keskuudessa. Monilla on käsissään enemmän vapaa-aikaa koronan vuoksi ja nykyään sukututkimusta voi tehdä näppärästi kotikoneelta. Monet aloittavat etsimällä kirkonkirjoista esivanhempiaan ja se on hyvä lähtökohta hauskalle harrastukselle. Itse inventoin valtavan luettelon esivanhemmista, kunnes tajusin, että käsissäni oli vain kasa nimiä ja numeroita. En tiennyt henkilöistä loppujen lopuksi mitään ja se tuntui tyhjältä. Lopulta aloin kokoamaan tarinoita suvulta. Yhtäkkiä esi-isillä olikin ääni. Henkilöt nimien ja numeroiden takana heräsivät eloon. Onneksi iäkkäämmät sukulaiseni ovat terävässä kunnossa ja muistavat valtavasti asioita.
Sanotaan, että kun vanhus kuolee, kokonainen kirjasto palaa samalla maan tasalle. Siksi kehottaisinkin ottamaan muistiinpanovälineet käteen ja marssimaan suvun vanhimpien luokse. He ilahtuvat käynnistäsi ja sinä saat kerättyä arvokasta tietoa itsellesi ja tuleville sukupolville.
Jutelkaa elämästä ennen vanhaan, kirjoittakaa vanhoihin valokuva-albumeihin henkilöiden nimiä… Monet tuntemani ihmiset ovat harmitelleet: ”Miksi en kysynyt siitä ja siitä asiasta kun mamma/pappa oli vielä elossa?” Vanhukset omaavat sellaista tietoa mitä heidän kuoltuaan ei enää koskaan saa mistään. Nykyisyyttä on sitä paitsi helpompi ymmärtää, kun tuntee oman historiansa.
Loppujen lopuksi meistä kaikista jää jäljelle vain tarina.
Johannes Sankari
Kirjoittaja kunnostaa Piikkiön vanhaa asemarakennusta ja on saanut työlleen paljon huomiota ja kiitosta. Hän käyttää kirjoitusvuoron Piikkiö-Seuran nimissä.
