Keväisiä sadonkorjuumietteitä

0

Luonnossa kasvukausi on käynnistynyt ja viljelijät kylvävät peltojaan. Meillä musiikkiopistossa satokausi pyöriikin päinvastoin!

Elokuussa laitamme siemenet itämään. Uudet oppilaat tulevat ensimmäisille soittotunneilleen puoliksi arkoina ja puoliksi innosta puhkuen. Me opettajat laitamme muusikon kasvun alkuun kädestä pitäen: näin otetaan kiinni jousesta, näin laitetaan sormet kitaran kielille. Kannustamme, rohkaisemme, ohjailemme kuin hellästi mutta varmasti siemenet multaan peitellen.

Vanhat, siis jatkavat, oppilaat aloittavat rutinoidusti. Viulistit osaavat jo virittää soittimensa, niin että kielet eivät ole vinksahtaneet paikoiltaan kesäloman aikana. Huilistit ovat muistaneet kuivailla soittimen putkea ja saksofonistit rasvailla läppiä. Musisointi pääsee heti alkuun!

Paitsi että kesäläksyt tulevat jo korvista ulos, tarvitaan uutta soitettavaa. Viljelykierto virkistää niin soittajia kuin peltolohkoja. Viime vuoden nuottikirja on soitettu loppuun, nyt ope antaa listan, jonka kanssa voi mennä ostoksille musiikkiliikkeeseen tai sen nettikauppaan. Osa soittovihkoista löytyy onneksi kirjastosta.

Lannoitteeksi tarvitaan kotiläksyjä. Monipuolisesti tekniikkaharjoituksia, erilaisiin tyyleihin johdattavia sävellyksiä, asteikko- ja äänenavausharjoituksia. Kaikki ne yhdessä vähitellen muhevoittavat sormia, korvia ja äänihuulia kuin kastemadot savisia peltoja.

Virkistäviä sadekuuroja tarjoilevat arkirutiinista poikkeavat jutut. Yhteissoittoa kaverin kanssa! Jee, suosikki-poppiskappaleestani löytyykin sovitus omalle soittimelleni! Ope auta, mitä soittaisin kummitädin synttäreillä/isoäidille Paltanpuistossa/pikkusiskon rippijuhlissa!

Kasvu etenee vaihtelevasti. Välillä taidot karttuvat suurin harppauksin niin että soittaja itsekin hämmästelee, välillä on hidasta ja takkuista. Kasvua voivat häiritä niin perunarutto kuin laiskamato. Kotiharjoittelu tahtoo jäädä koulutehtävien, muiden harrastusten, marraskuun pimeyden ja väsymyksen jalkoihin. Onko tää soittaminen edes mun juttu.

Mutta ope-viljelijä ymmärtää: tämä on ihan normaalia, tämä menee ohi, otetaan vaan rauhallisesti. Jokaista väsyttää ja tympii välillä sellainenkin, mistä oikeasti kuitenkin tykkää.

Toisinaan on hallaa ja katovuosi. Olosuhteet ovat eri syistä monin tavoin poikkeuksellisen hankalat. Mutta pannaan leipään puolet petäjäistä ja siirretään opinnot etäyhteyksiin, niin sinnitellen selvitään eteenpäin mahdollisimman pienin menetyksin.

Ja yhtäkkiä onkin kevät ja sadonkorjuun aika. Musiikkiopistossa ei kuitenkaan tulla yhden kasvukauden aikana korjuukypsiksi, onneksi! Välipuinti riittää. Kevään viimeisten soittotuntien aikana yhdessä huomataan, että kaikenlaista on lukuvuoden mittaan tapahtunut, on opittu, on kasvettu.

Kesällä ollaan kesannolla ja levätään, kunnes elokuussa aloitetaan taas uudet kylvöt…

p.s. uusia siemeniä siis oppilaita musiikkiopistoon otetaan 24.5.!

Elina Jaanu

Kirjoittaja on musiikin viljelijä vuodesta 1996.