En ole aikaisemmin asunut ulkomailla. Toistaiseksi olen asunut vain kotimaassani Portugalissa. Kotikaupunki on pohjoinen rajakaupunki Espanjan rajalla. Kaikkein suurin ero elämässä Suomen ja Portugalin välillä on sää. Tulin keskelle talvea Suomeen ja oli todella kylmä. Yhtäkkiä säät lämpenivätkin. Ilmat vaihtelevatnopeasti. Ulos ei voikaan kävellä ilman, että vaatettaa itsensä kunnolla. Tämä varmasti vaikuttaa Suomessa sosiaaliseen elämäänkin, pitää aina suunnitella asioita paremmin.
Portugalissa kun lopetat työnteon, mennään kahvilaan istumaan ja jutellaan, ja sitten mennään kotiin. Suomessa tehdään työtä ja sitten mennään kotiin. Se sosiaalinen osuus jää täällä väliin. Ehkä se tapahtuu illalla harrastuksissa.
Työhaastatteluni tapahtui virtuaaliyhteyden välityksellä. Kerroin siinä, että en ole niin ulospäinsuuntautunut, olen ennemminkin ujo. Minulle vastattiin, että ei se haittaa mitään, koska suomalaisetkin ovat ujoja. Kun tulin maahan ja tutustuin sauvolaisiin ja paimiolaisiin, niin asia ei ollutkaan niin. Suomalaiset ovatkin paljon puheliaampia, kuin minulle kerrottiin. Ja jos lapset eivät puhu minulle harjoituksissa, niin ainoa ongelma on kieli. Jos puhuisimme samaa äidinkieltä, niin varmasti puhuisimme vielä enemmän.
Ruokavalioni on aika välimerellinen. Kotona Portugalissa elän paikassa, jossa meri on lähellä ja voin ostaa kalaa, joka on pyydetty vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Suomalainen lohi on ollut hyvää ja syön sitä useimmiten. Portugalissa syön paljon enemmän porsasta, koska teemme hyviä uunissa kypsytettyjä ruokia, mutta täällä sianliha on muodossa, josta sen laittaminen ei ole niin helppoa, joten olen vähentänyt sen syöntiä. Naudanliha on aika kallista Suomessa.
Jalkapallotreenaaminen on ihan samaa täällä kuin kotonakin. Nyt ei ole vielä päästy kertaakaan pelaamaan koronan takia, joten minulla ei oikein vielä ole koko kuvaa joukkueista. Sen olen huomannut, täällä pelataan jalkapalloa harrastuksena, lapset tykkäävät jalkapallosta, mutta sellainen kovan tason intohimo on vieraampaa täällä. Portugalissa jokainen pelaaja haluaa ammattilaiseksi jalkapallopelaajaksi. Suomessa voi lapset lopettaa pelaamisen aika nuorina, mutta Portugalissa halutaan vielä 16-17 asti uskoa, että minusta tulee jalkapallonpelaaja. Sen iän jälkeen ei enää mahdu kokoonpanoihin, jos ei ole niin hyvä pelaaja ja haaveet ammattilaisuudesta päättyvät osalla.
Kaikkein hauskin uusi juttu on ollut sauna! Ja lumessa kieriminen on hauskaa. Jos rakennan joskus talon Portugaliin, teen saunan ja altaan ulos, jotta voin alkaa uida myös talvella. Minun kotipaikallani aivan pohjoisessa Portugalissa kylmimmillään on talvella -3. Eli saatan saada avannon sinnekin.
Olen hiukan peloissani tulevasta kesästä, koska valo tulee lisääntymään vielä nykyisestäänkin ja en tiedä, että saanko unta. Toivottavasti tulee lämmin kesä, olen nyt vielä toukokuussakin laittanut pitkän takin päälle ja toivonut, että alkaisi lämmetä. Tärkeintä olisi, että lapset pääsisivät pelaamaan ja alkaisi aivan tavallinen pelikausi. Tarvitaan arkea.
Luis Araujo
Kirjoittaja on Sauvossa ja Paimiossa toimivan Peimari United jalkapalloseuran valmentaja.
