Kriivarin koulun lähimetsästä kuuluu riemunkiljahduksia, sillä parhaillaan on menossa matematiikan tunti. Neljäsluokkalaiset ovat järjestäneet ykkösluokkalaisille matemaattisia rasteja. Käpyjä lasketaan yhteen ja vähennetään.
– Tarkoituksena on tuoda koulua pois luokkahuoneesta ja tehdä jotain sellaista jolla on merkitystä tässä hetkessä ja nyt, kertoo korpikoulun idean äiti ja luokanopettaja Sanna Uurasmaa .
50 lasta yhteisessä luokkahuoneessa olisi paljon, mutta lähimetsässä on tilaa äänelle sekä liikkeelle ja siitä ekaluokkalainen Joonas Rintala nauttii eritoten.
– Täällä oppii liikkumaan, kun metsässä on kaikenlaisia esteitä, kuten kiviä ja puunjuuria. Minusta metsässä on hauskaa, koska luokassa istuminen alkaa harmittamaan. Minun mielestä kaikki tunnit voisivat olla täällä metsässä ja matematiikka käpyjen laskemista.
Samaa mieltä on myös luokkakaveri Eetu Lindell , jonka tehtävänä oli ryhmänsä kanssa kerätä 15 pistettä erilaisia kasveja tunnistamalla ja keräämällä.
– Tämä on helppo tehtävä, sillä olen tehnyt tämän ennenkin ja tunnen hyvin erilaisia kasveja. Minun mielestäni kaikki tunnit pitäisi olla ulkona ja ruokailunkin voisi järjestää täällä. Tuossa kuusen rungoilla voisi istua ja syödä.
Metsässä liikkumaan tottunut Lindell viihtyisi kuitenkin kovalla pakkasella mieluummin sisätiloissa.
– Luokkahuoneen voisi talveksi sisustaa metsäiseksi.
Joel Granrothin mielestä luokassa ja ulkona tapahtuvassa opiskelussa on selvä ero.
– Täällä oppii paremmin ja samalla on kivaa olla ulkona.
Myös Peetu Kotamäen mielestä metsässä voitaisiin olla useamminkin.
– Metsässä on kiva leikkiä.
Ulkona opetus tuli jäädäkseen
Vaikka luokkatila on vaihtunut metsään ja pulpetit mättäisiin ja kuusen runkoihin, eivät Kriivarin koululaiset vietä koko koulupäivää metsässä.
– Olemme syksystä saakka tehneet tätä keskimääräisesti tunnin päivässä. Välillä tulee tietysti sadepäiviä, mutta kaikilla on hyvät varusteet. Minulle tämä on luontaista, sillä olen ollut partiossa ja liikun paljon luonnossa, kertoo energinen Uurasmaa.
Ideat metsässä tapahtuvaan opiskeluun Uurasmaa ammentaa niin omasta pitkästä kokemuksesta kuin netistäkin.
– Minulla on pitkä kokemus niin opettamisen alalta kuin yritysmaailmastakin. Olen ollut muun muassa perustamassa Muumimaailmaa ja syksyllä minun piti lähteä Intiaan perustamaan kansainvälistä suomalaista koulua, mutta toisin kävi. Nature Learning ei ole mikään uusia asia vaan näitä juttuja on vaikka kuinka paljon ympäri maailmaa. Me vanhemmat opettajat voimme hyödyntää näitä vinkkejä ja käyttää omaa kokemustamme. Ei aina tarvita kirjoja uuden oppimiseen ja harjoitteluun. Tässä on vain luovuus rajana.
Kuudentoista pojan ja kahdensan tytön luokalla menoa ja ääntä riittää, joten liikunnan, matematiikan tai äidinkielen tunti taivasalla on erittäin tervetullut asia, niin opettajista kuin oppilaistakin.
– Missä tahansa opetankin, niin katson sen porukan ja ympäristön ensimmäiseksi. Täällä Kriivarissa on mitä loistavin mahdollisuus tähän, sillä koulun edestä aukeaa valtava määrä metsää. Monissa kouluissa tällaista ei ole. Ja mikä parasta, kun tulee eripuraa, niin täällä metsässä riidat unohtuvat nopeasti.
Vaikka korona onkin luonut sopivat puitteet metsässä järjestettävälle opetukselle, korona saa jäädä historiaan, mutta korpikoulu ei.
– Tästä me ei luovuta, Uurasmaa tiivistää.
