Sivistys – mitä se on?

0

Väitöskirjaa työstäessäni olen kahlannut suomalaisten kasvatusoppien pohjamutia. Olen määritellyt suomalaisen kouluopetuksen erikoisuutta, sivistystä, monin sanakääntein, sillä englannin kielessä suoraa käännöstä kyseiselle termille sen kasvatustieteellisessä merkityksessä ei edes tunneta.

Mitä koulussa opittava sivistys sitten on? Montaakin asiaa. Se on sivistynyttä käytöstä eli esimerkiksi tervehtimistä kohteliaasti ja toisen näkökulman kunnioittamista. Se on argumentoinnin avulla keskustelemista, niin kasvokkain kuin sosiaalisen median kanavissa, mikä tuntuu välillä osalta unohtuvan. Se on yleissivistystä eli demokratian periaatteen ymmärtämistä ja eri kulttuurien tuntemusta. Mutta ennen kaikkea, sivistys on moraalista ja eettistä ymmärrystä itsestä, omista teoista, toisista ja näiden suhteesta. Näin ollen, määritellessään vastausta kysymykseen: ”Mitä minä elämältä haluan?”, ihminen tarkastelee asioita useista näkökulmista ja haluaa sekä osaa ottaa huomioon myös muut, joihin asia vaikuttaa, oli kyse sitten muista ihmisistä tai elinympäristöstä.

Sivistys ei ihmisestä häviä, eikä se unohdu. Se saa aikaan jatkuvaa tiedonjanoa ja halua kehittää itseään. Se saa ponnistelemaan eteenpäin kohti ihmisen arvokkaana pitämiä asioita, vaikka reitti saattaa välillä olla mutkikas tai vaikea.

Tänäkin keväänä Paimion peruskoulusta valmistuu joukko ysiluokkalaisia, jotka etsivät omia polkujaan ja joutuvat pohtimaan mitä elämältään haluavat. Me opettajat tietysti toivomme, että olemme osanneet antaa tähän pohdintaan parhaat mahdolliset eväät, peruskoulun sivistyksen siivittäminä.

Janni Haapaniemi

Kirjoittaja on kotitalousopettaja Paimion Vistan koulussa.