Kuntavaalit on käyty, paikat valtuustoihin jaettu. Onnea ja voimia valituille, sillä tehtävänne on tärkeä, aikaa ja huomiota vievä. Valtuustot kokoontuvat ehkä harvakseltaan, mutta valtuustotyön myötä on luvassa muitakin luottamustehtäviä, kuten esimerkiksi lautakuntien jäsenyyksiä.
Nyt on viimeinen hetki ymmärtää, että vaaleilla saatu tehtävä on kunniatehtävä, joka velvoittaa. Edustatte meitä kuntalaisia. Äänestäjänne valitsivat teidät, ja se tarkoittaa että teidän on oltava jatkossa selvillä siitä, mitä he teiltä toivovat. Teidän on oltava valmiina kuuntelemaan ja keskustelemaan äänestäjienne kanssa.
Se ei onnistu, jos aiotte jatkaa piilottelua.
Näiden kuntavaalien alla törmäsimme toimituksessa huolestuttavaan ja jopa hämmästyttävän laajaan ilmiöön. Emme tavoittaneet helposti, emmekä välillä urakoimallakaan ehdokkaita, joilta olisi ollut kysyttävää, tai joita olisi haluttu jututtaa. Ryhmyrit pääsääntöisesti ja jotkut ryhmät toki kunnostautuivatkin aktiivisuudellaan. Liian moni ehdokas ei ja tilanne oli siis sama niin Paimiossa kuin Sauvossakin.
Sanoisin, että surkea esitys on, jos pyynnöstä huolimatta joudumme päiviä odottelemaan luvattuja yhteystietoja. Me emme voi odotella vastaako joku jossain somekanavassa tai onko kohtuullista olettaa, että tiedämme kaikkien työpaikat ja osaamme metsästää yhteystietoja niiden kautta? Nyt jopa vaaleja edeltävällä viikolla eräs istuva luottamushenkilö vasta luki hänelle pari kuukautta aiemmin kunnan sähköpostiosoitteeseen lähetetyn viestin. ”Taisi mennä ohi” tosiaankin.
Luottamustehtävän asianmukainen hoito edellyttää, että olette yleisten yhteydenpitotapojen kautta nopeasti tavoitettavissa. Yhdelläkään teistä valituista ei pitäisi olla kanttia piileksiä salattujen numeroiden ja vastaamattomien sähköpostiviestien takana.
Jos on tullut valituksi kotikuntansa luottamushenkilöksi, on väkisinkin julkisuuden henkilö. Joskus se tuottaa eteen kiitoksia, ja joskus joutuu selittämään päätöksiään ”kusitolppana”, kuten eräs konkaripoliitikko keväämmällä totesi. Uhriutuminen ei auta, kun on itse pyrkinyt asemaansa.
Tämä on sitä päättäjän arkea, joka nyt alkaa. Tottakai siinä on paljon hyvääkin, voi keskustella, voi avartaa ajatuksiaan, voi oppia ja ymmärtää ja voi tehdä parhaansa yhteisten asioiden parissa. Kannustusta ja menestystä siihen työhön!
Väkisinkin on niin, että osalle teistä valituista kunnallinen päätöksenteko on alkuun vierasta. Päättäjien taustoissa ja prosessien ja protokollan osaamisessa on eroja. Pari viikkoa sitten avattiin Kuntaliiton ja FCG:n tuottama uusi Kuntapäättäjä-sisältöpalvelu, josta löytyy oppia ja tietoa esimerkiksi siitä, milloin valtuutetun on jäävättävä itsensä, mitä kaavoitus on tai miten kuntatalous toimii. Sinne siis tutkimaan, kun juhlahumu himmenee ja arki koittaa.
Taina Tukia
