Lieneekö johtunut perheen tilanteesta vai ihan vain elämännälästä, mutta Gustafin lapsuudesta ja nuoruudesta ei seikkailuja puuttunut. Pikkupoikana hän kiipeili navetan vintillä parrulta toiselle ja putosi pitkän matkan maahan, hädin tuskin henkensä säilyttäen. Hiukan vanhempana hän oli kavereineen pahanteossa ja heitteli sekä tyttöjä että lyseon ikkunoita kivillä – seurauksena lähtöpassit lyseosta. Tyttä hakeutui usein tappeluihin, ja tarina kertoo, että hän oli jo nuorena vakuuttunut siitä, että hänestä tulisi isona kenraali. Tätä unelmaa hän jahtasi myöhemmin Haminan kadettikoulussa, josta hän sai kenkää siveettöminä pidettyjen elämäntapojensa vuoksi.
Mannerheimin tarina on kertomus elämännälästä, onnettomuuksista, epäonnistumisista ja päättäväisyydestä sekä ennen kaikkea uusista mahdollisuuksista. Kaikki tuntevat Marskin sotasankarina, mutta sellainen hänestä tuli vasta useamman uuden mahdollisuuden ja alusta aloittamisen jälkeen. Tänään on Mannerheimin syntymäpäivä, ja hänen ristiriitaista, inhimillistä elämäntarinaansa on kiinnostavaa peilata nykyaikaan: näemmekö paikkaansa etsivissä nuorissa rosoisen pinnan alla piilevän potentiaalin, osaammeko tukea heitä sen löytämisessä?
Markus Mattsson
Kirjoittaja toimii hankepäällikkönä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön Isovanhemmat ja lapset metsään! –kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena on vahvistaa tukea tarvitsevien lasten ja heidän isovanhempiensa suhdetta.
