Kävelen joka aamu saman lenkin koirani TaikaPaavon kanssa. Joka kerran maisema on tuttu, mutta näyttää ja tuntuu erilaiselta. Talven kipakka pakkasilma, tähdet yllä, hengitys höyrystyy, lumen narskuessa, askelten viedessä kimaltelevassa valonkajossa. Keväinen maan tuoksu orastavan vihreän eri sävyillä, ensimmäisten kiurujen liverrellessä pellon yllä, auringonsäteiden jo hieman lämmittäessä. Kesällä tulvahteleva meren suolainen tuoksu, pientareiden keltaiset, valkoiset, purppurat ja siniset kukat, tumman yltäkylläisen vehreyden peittäessä metsät, pellot. Syksyn sumuiset roikkuvat maata hipovat pilvet, lintuparvien ylilentäessä, keltaisen ja ruskean sävyjen vallatessa metsiä ja peltoja, taipuen lopulta graafisiin ääriviivoihin. Saman kierron alkaessa uudelleen, aina erilaisena, koska myös tientallaajan hetki on aina erilainen, vaikka sama luonnon kauneuden ihmettely säilyykin.
Tunnen iloa ja ylpeyttä saadessani olla osa tätä upeaa paikkaa ja yhteisöä. Opetella karunalaisuutta, ihailla ihmisten välittömyyttä ja toisistaan huolehtimista.
Kiitollisena otan kesän vastaan, pandemiatilanteen hiljalleen rauhoittuessa ja rokotteiden ottaneiden määrän kasvaessa. Odotan ilolla ihmisten kohtaamisia ja naurua, puutarhakirppiksiä ja markkinoita, näyttelyitä ja festareita, terassihetkiä ja traktoreita, uimista ja saunomista, grillailua ja riippumattoilua, marjoja ja sieniä, sekä osallistumista Karunan hyvänäpitoon yhdessä.
Toivon kaikille karunalaisille ja Kunnallislehden lukijoille hyvää kesää, mitä se hyvä kullekin sisällään pitää.
Susanna Reinikainen
Kirjoittaja on karunalainen vapaa-
ajan asukas, joka kirjoittaa Sauvon vapaa-ajan toimikunnan vuorolla.
