– Olen ihminen ja olen löytänyt Sauvossa tarinoita, joita haluan kertoa eteenpäin.
Marianne Umborg istuu Liivalan lenkin penkillä Pappilanmäellä ja kertoo, miten hänestä on tullut sauvolainen aktiiviasukas, jonka ansiosta viime kesänä syntyi kirppiskierroksia, tänä vuonna istumapaikkoja suositulle kulkureitille ja ensi keväänä todennäköisesti Sauvon ilmettä piristäviä narsissi-istutuksia.
Kaikki lähtee siitä, että Marianne kokee elinympäristönsä ja elämää poikkeuksellisella tavalla. Hänestä on tullut ympärillä olevan ja menneen elämän tulkitsija ja kertoja. Hän aistii ja kokee asioita ja muita ihmisiä poikkeuksellisella tavalla ja kokee elävänsä ikäänkuin tarinoiden keskellä.
– Elämä on näytelmä, ja elän kuin sen sisällä kuin näyttämöllä – joskus olen osa näytelmästä, toisinaan katsoja .
– Näen, että minun aikani on nyt olla täällä Sauvossa ja kertoa Sauvon ja tämän maan tarinaa.
Missä on ihmisten muistot?
Virolaissyntyinen Marianne on asunut Sauvossa nyt 2,5 vuotta. Aviomies Indrek oli ollut Huuhkalla töissä jo pidempään ja Marianne muutti heidän yhteisen poikansa Hendrikin, ja vanhemman poikansa Atsin kanssa täysin ummikoina perässä. Alussa kukaan kolmesta ei osannut suomea, nyt pojat puhuvat kieltä sujuvasti, mutta Marianne yhä pitkälti virolaisittain.
Mariannella bloggaa netissä suomeksi ja eestiksi. Blogeissaan hän kertoo elämästä ja kokemastaan päiväkirjanomaisesti, ja myös runoillen. Hän on aktiivinen kertoja ja ideoija myös Sauvon somessa.
– Tarinat lähtevät lentoon, niissä on omaa kasvuani, hän sanoo.
Ajan muistot ovat kivien sisällä, maassa meidän jalkojemme alla.
Mariannen omaleimaisen näkemyksen mukaan ihmisten muistot ovat maassa ja erityisesti kivissä, maaperässä. Maaperä ei erottele ketään. Hänelle maa henkii unenomaisesti historiaa ja opettaa miten asiat ovat. Hänelle selviää tarina ihmisten elämästä tai tapahtumasta omien kokemusten kautta ja jos kokemusta ei vielä ole, hän saa sen.
Kaikille ihmisille omaiset tunteet ovat niitä, jotka auttavat avaamaan tarinoita ja kävelemään niiden läpi. Hänen täytyy haluta päästää irti omista tunteistaan ja löytää ratkaisu. Hänen oppitunti on oppia miksi ja kuinka.
Kun Marianne ymmärtää mistä on kyse, hän löytää tien eteenpäin ja niin syntyy tarina.
Maa välittää myös ihmisten kipeitäkin muistoja ja tunteita.
– Kun näen mitä on tapahtunut aiemmin, se kasvattaa tietenkin myös ymmärrystä miksi tapahtui ja miksi on niin kuin on, hän selittää, vaikka ei näe itseään ennustajana.
Kun hän muutti Sauvoon, moni asia loksahti paikoilleen, vaikka toisaalta hän kokee olevansa myös vieras, joskus jopa ulkopuolinen. Marianne uskoo nimittäin uudelleensyntymiseen ja tietää ajat taaksepäin Espanjasta, Ruotsista, Saksasta, mutta hän ei ole elänyt Suomessa aiemmin.
Karunan tarina kulkee 800 vuotta takaisin, jossa hän käveli, oli ymmärrys, miksi Sauvossa on etäisyys ihmisten välillä. Marianne löysi ratkaisun ja yhdisti ajat, että ne jotka olivat juuttuneet, saivat siirtyä eteenpäin. Hän tajusi Karunan soihdun merkityksen, ja sen valo palaa nyt, läpi ajan, ajan alusta lukien.
Erilaisuutta vierastetaan
Marianne katsoo elämää erilaisesta vinkkelistä kuin ihmiset yleensä, ja tiedostaa hyvin sen, että sitä monet ihmiset vierastavat. Kun hän aktivoituu ideoimaan tapahtumia ja tekemistä eli elävöittämään Sauvoa, somessa asia saa peukutuksia, mutta pitkälti yksin hän ajatuksia toteuttaa.
” Kun oli hetki, jolloin olin tehnyt ehdotuksen ja eikä kukaan ollut sanonut – Tulen ja teemme! – sitten olin hämmentynyt ja surullinen, koska en uskonut itsesi olevani tarpeeksi hyvä tekemään hyvästä, mutta isosta ideasta totta. Kuitenkin etsisin ratkaisu sen toteuttamiseen. Löysin tieni, kun näin tarinan – oli yksi oikea paikka minne laittaa ensimmäine penkki ja sieltä se meni – minulla oli tarina ja mä otin askeleen.”
Näin hän kirjoittaa blogitekstissään Liivalanlenkin penkeistä. Hanke sai kuitenkin ison avun sitä kautta, että Pertti Huuhka lahjoitti penkkien materiaalit ja Mariannen puuseppä puoliso Indrek sai tehdä ne työssään. Penkkejä on nyt paikoillaan neljä, kaksi on vielä tulossa.
– Jokainen penkki kertoo oman tarinansa ihmisistä, joilla oli niiden penkkien maisemassa tarinansa ja penkit on siksi omistettu heille. Ensimmäinen on postijakajana vuosikymmenet toiminut Ilmi, koska Pappilanmäki oli kerran hänen melkein jokapäiväinen kiitoshetki.
Oman paikkansa ovat saaneet myös penkki Ihmislapsen länstuoli, Tyyne Huuhka, suvut Djäkn, Lindelöf, Stiernkors. Vielä tulossa ovat penkit, jotka nimetään Armas Laakson ja Valdemar Järvisen mukaan.
Erilaisuuden vierastamista, ja pelkoa Marianne ymmärtää hyvin. Varsinkin kun toisinaan hän tietää ja näkee senkin, mitä ihminen ei ole uskaltanut kertoa itselleenkään.
– Monet ovat jotenkin niin tiukasti omien rajojen, kuviteltujen rajojen sisällä. Sauvolaiset sauvolaisia, karunalaiset karunalaisia. Nyt vaalien allakin kaikilla on vaikka mitä toiveita mitä pitäisi tehdä, mutta minä sanon: tehdään oikeasti.
Kuten vaikkapa silloin, kun hän heitti idean facebookissa, että kerää narsissisipuleita ja istuttaa niiden avulla iloa ensi kevääseen. Yli kymmenen ihmistä toi Mariannelle reilusti 800 sipulia. Niiden sijoituspaikaksi hän on kaavaillut Kemiöntien risteyksen seutuja.
– Kukaan ei pysty yksin, yhdessä olemme vahvempia. Heinäkuussa, tämän vuoden Sauvon kirppispäivien aikana, 10.-11.7. on tulossa Liivalanlenkin penkkien avajaiset. Se on liikuntatempaus, kaksi penkkiä on nimetty urheilijoiden mukaan ja liikunta yhdistää.
– Tempauksen lähtö ja loppu, ja kannustuspaikka on paikallisissa Bar Mansikassa ja Ravintola Tallissa. Oman vahvan kätensä ojentaa myös Tukiveljet, eli nuorten miesten porukka, joka haluaa tukea lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia.
FAKTA
Marianne Umborg Sedimentaatio – elävä päiväkirja on kenen tahansa luettavissa.
81 kertaa – “Valitse minut!”
Meidän kunnassa alkoi
ihmisten kasvojen paraati –
on aika, jolloin he tulevat käymään,
monet niistä postilaatikosta löydän
ja ollessa tiellä,
juuri minulle siellä,
on linjassa hymyilemässä.
Kaikki ne, jotka vastaan katsovat,
myös huutavat –
“Tee valinta – valitse minut!”
81 erilaista kasvoa ja nimeä –
jokaisella on omat ajatukset
ja toteutusta odottavat ideat.
Ja pian on tulossa
se valinnan tekemisen hetki,
mutta miten päättää,
minkä perusteella valita –
täytyykö menneisyyteen kurkistaa,
nykyhetkeä katsoa,
lupaavia sanoja uskoa?
Unelmat ovat kauniita,
lupaukset mukavia –
halutaan, toivotaan,
muutetaan, pidetään –
kaikkea, kaikessa ja kaikille.
Kuitenkin tiedän
että kaikkialla ja aina,
on olemassa mukava Jos …
ja myöhemmin tulee Olisi …
Pidän kädessäni asetettuja kuvia
ja punnitettuja sanoja –
en tunne ihmisiä,
jotka ovat ehdottomasti hyviä
ja kaikin tavoin mukavia
ja voivatkin tehdä kaiken,
tietää, haluaa ja pystyä,
mutta en osa päättää,
ketä tänä vuonna uskoa,
koska paljon on valintoja
ja kaikki jo lupaavat
melkein kaikkea.
Jos valitsemme tällä kerralla,
päätöksen aivan eri tavalla –
kuten meidän tapamme on,
ilman poliittista linjaa,
maksamatta palkkoja,
koska toiveita omamalla,
mutta rahan puutteessa
työtä tehdään talkoilla –
niin asioita Sauvossa
jo oikeasti toteutettaan.
Ne, joilla todella
on mahdollisuus ja tahto,
aktiiviset kädet
ja sydän paikallaan,
että pitää Sauvossa elämä,
että pitää Sauvo elossä,
että pitää Sauvolaista ihmistä –
rakentamaks Sauvot talkoilla
astuvat ja tekevät yhdessä
ja ehkä juuri niin
me pääsemme maali.
Palaan alkuun kysymällä,
minkä perusteella valita,
jos on kuin on –
minä en tunne jo Sinua,
kuka olet siellä kuvassa.
Minulla on Sinun sanasi
ja kuva katselua varten –
miten tehdä valinta oikein
niin, että sanoilla luvattu,
kauniksi ja hyväksi maalattu –
meidän Sauvo –
todella toteutuisi?
