PÄÄKIRJOITUS Kotiseutu – pysy aina tuollaisena kuin nyt oot

0

Kunnallislehden harjoittelussa on vierähtänyt puolitoista kuukautta. Ennen harjoittelua tuli vuosia asuttua opintojen takia kahdessa eri kaupungissa. Muualla asuessa kotipaikka muuttui silmissäni vähän pölyttyneeksi. Harjoittelijana olen käynyt monissa täysin uusissa kohteissa Kaarinassa, Paimiossa ja Sauvossa, ja lähiseudusta on oppinut yllättäviä, innostavia ja kiehtovia seikkoja.

Kotikulmat näyttäytyvät energisinä ja elinvoimaisina. Kotipaikka Piikkiö on nostalgian patinoima ihmeiden keidas, josta löytää joka kävelykerralla vähän jotain uutta mutta mikään ei kuitenkaan liikaa muutu. Samaa pysyvyyttä toivon Paimion ja Sauvonkin osalta.

Paimion Alanteen Tilan tarjonta ja laajuus yllättivät positiivisesti. Paimion Kotiseutumuseo vei matkalle lähihistoriaan, josta kaarinalaisena ei aiemmin ollut kuullut. Sauvon Kesäteatterin vaikuttavan Oliver Twistin näytöksen jälkeen taidan tietää, missä Kesäteatterissa käyn jatkossakin. Kaarinassa asahi-puistojumppaan osallistuneiden ihmisten riemu ryhmätekemisestä koronasulun jälkeen jäi erityisesti mieleen. Täällä ihmiset eivät kulje omassa kuplassaan vaan haluavat olla osa yhteisöä, auttaa toisiaan.

Kotiseudun suola ovat ehdottomasti ihmiset. Suomen kahdessa suuremmassa kaupungissa asuessa kaipasi erityisesti pienempien paikkojen ihmisten rentoutta ja hymyn koristamaa ystävällisyyttä, avoimuutta, spontaania huomenen huikkaamista. Täällä ollaan pidättelemättä innostuneita ja toisaalta uskalletaan ilmaista huoli parannusta vaativista asioista. Mihinkään ei myöskään ole kiire, on rauhallista ja hiljaista, mutta silti tekemistä ja nähtävää riittää. Kaarina, Paimio ja Sauvo ovat vähän niin kuin Suomen Kontuja, verrattain pieniä, ja siinä pienuudessa on jotain kotoisaa ja välitöntä. Mihinpä täältä kaipaisi?

Anna Keränen

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments