Autokuljetuksen alkuvuosina maidontuottajien oli vuoron perään oltava apumiehinä. Apumiesvelvollisuudesta oli kuitenkin luovuttava, koskapa siihen kului melkoisesti tiloilla tarvittavaa työpanosta. Apumiehen, kansan suulla ”hanttimiehen” hankinnasta vastasivatkin jatkossa meijeri ja vuokra-ajurit.
Maitolaiturikulttuuri eli kulta-aikaansa sotien jälkeisistä vuosista alkaen, varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla. 1970-luvun kuluessa laiturit vähitellen hävisivät kokonaan, kun maidon keräily muuttui säiliöautoilla tapahtuvaksi. Säiliöautoihin tulivat myös imulaitteet, joilla kannulähettäjien maidot käytiin imemässä kannuista kotipihalla. Vähitellen kannuista luovuttiin kokonaan.
Aluksi maitolaiturit olivat hyvinkin vaatimattomia rakennelmia, yleensä avolavoja. Niitten tuli kuitenkin olla riittävän tukevia ja sellaisia, että niiden käyttäminen oli turvallista. Joihinkin lavoihin ruvettiin rakentelemaan laitoja auringon puolelle suojaamaan kannuja auringon lämmöltä. Vähitellen ilmestyi pulpettikattoisia, kolmelta sivulta umpiseinäisiä katoksia. 1950-luvulla alettiin julkaista tyyppipiirustuksia, joitten mukaan rakennetussa laiturissa oli harjakattoinen, umpiseinäinen koppi, jonka etusivulla olivat sirot pariovet. Kaikkia maitolaitureita ei katettu missään vaiheessa, osa säilyi avolaiturina loppuun asti.
Maitolaiturit voidaan jakaa kahteen ryhmään. Olivat yksittäisten tilojen ns. yhden tilan laiturit ja monien tilojen yhteiset maitolaiturit. Yksittäistenkin maitolaitureiden sivussa oli yleensä myös postilaatikko, mutta ne eivät luonnollisestikaan muodostuneet kohtaamispaikoiksi yhteislaitureiden tapaan.
Esim. entisellä kotikulmallani oli yhteislaituri, joka Paimion ainoana alkuperäisenä maitolaiturina on edelleen olemassa Perttalan kulmalla. Säilymisen perusteena ilman muuta se, että kulmakunnan isännät korvasivat 1959 puisen, alati remontointia vaatineen yhteislaiturin betonisella rakennelmalla. Laituriin ei rakennettu katosta missään vaiheessa. Luonnollisesta syystä maidot tuotiin laiturille viime hetkellä, joten isännät tapasivat samalla toisiaan. Kiireettömänä aikana aamuturinat voivat venähtää pitkiksikin. Kulmakunnan yhteinen postilaatikko oli laiturin sivussa vuoteen 1978 ja päivälehtien heittolaatikko vuoteen 1991. Laiturin luona oli myös linja-auton pysäkki vuoteen 2010, jolloin julkinen liikenne kulmakunnan kautta päättyi. Kirjastoauton pysäkki vuosina 1976-1992, eli koko sen toiminnan ajan. Myymäläautonkin joskus, mutta linjat eivät kannattaneet. Käyttö maitolaiturina päättyi 1977. Yhteisten maitolaitureiden jäädessä käytöstä merkittävät kohtaamispaikat katosivat unhon yöhön.
Arimo Lähdeniitty
