Alkuperäisteoksesta näytelmämuotoon muutetussa ikonisessa kohtauksessa Oliver Twist pyytää saada lisää keittoa itselleen ja muille nälkäisille orvoille. Tämä vilpitön ja samalla pöyristyttävä pyyntö aloittaa tapahtumaketjun, johon mahtuu seikkailua, vauhtia ja vaaroja sekä melkoisia onnenkantamoisia. Dickens oli aikanaan onnekas ja pääsi elämässä takaisin jaloilleen, mutta orpokodissa sattuneen keittoepisodin jälkeen Oliver Twist ei juuri näe toivoa elämäntiellään.
Orpojen resuiset vaatteet ja orpokodin kolhiintuneet tavarat huutavat kurjuutta ja epätoivoa. Räikeänä vastakohtana orpokodilla käy välistä tarkastuskäynnillä kunnallinen luottamusmies Herra Masariini, jonka yksityiskohtainen asukokonaisuus jää mieleen ja korostaa näiden kahden hyvin erilaisen maailman välissä olevaa kuilua sekä kiinnittää tarinan hyvin vanhaan aikaan. Turhantärkeys ja oman aseman pönkittäminen kuitenkin saattavat Herra Masariinin vaikeuksiin, ja näytelmä muistuttaa, ettei mikään ole pysyvää. Myös rosvojoukon puvustus on mieleenpainuva: räikeitä värejä, eri kankaita, eikä pidä unohtaa hienoja nenäliinoja.
Dickensin ajatusmaailmassa köyhyys pakotti varkaaksi. Varasretkueen johtohahmo yrittää keventää omatuntoaan tituleeraamalla itseään hyväntekijäksi: suojelee nuoria työlaitokselta ja opettaa selviytymään. Oliveriakin rosvojoukko yrittää suostutella remmiinsä, mutta Oliver Twist on kuin lukuisten pilvien kultareunus ja samalla lapsen perikuva: viaton ja puhdas, rehellinen. Sanni Laisila tekee uskottavan roolin Oliver Twistinä, jonka hyvyyttä kurja ja epävarma maailma ei murra eivätkä aikuisten metkut tahraa.
Yhteiskuntakritiikkiä musiikilla ja huumorilla höystettynä
Sauvon kesäteatterissa sai perjantaina ensi-iltansa Charles Dickensin samannimiseen romaaniin pohjautuva musiikkinäytelmäsovitus Oliver Twistin tarinasta. Englantilainen Charles Dickens (1812–1870) julkaisi vuosien 1837–1839 välillä 25-vuotiaana Oliver Twistin, joka teki kirjailijasta maailmankuulun ja muutti muutaman vuoden päästä jopa lakia ja lasten oikeuksia. Tarina pohjautuu osin Dickensin omiin kokemuksiin työlaitoksessa, jossa hän työskenteli isänsä epäonnisten velkojen takia 12–15-vuotiaana. Tarina nojaa myös vuoden 1834 köyhyyslakiin, joka pakotti työttömät ja kodittomat työlaitoksiin ruoka- ja majoituspalkalla samalla kieltäen köyhäinavun kadulla. Laki oli erityisen ankara aviottomia lapsia ja heidän äitejään kohtaan.
Dickensin romaani oli satiiri, joka osoitteli yhteiskunnan epäkohtia toisinaan mustan huumorin ja ironian avulla. Samoja keinoja mukaan ripotellen näytelmäsovitus muistuttaa katsojia siitä, miten haavoittuvassa ja heikossa asemassa lapset olivat ja vielä nykymaailmassakin ovat, miten he ovat aikuisten päätösten ja tekojen sijaiskärsijöitä, ja miten raha ja valta ratkaisevat niin kauan kuin ne henkilöllä pysyvät. Synkähköä tarinaa piristävät ja rytmittävät musiikkikohtaukset, joissa näyttelijät laulavat ja tanssivat joko yksin tai yhdessä. Taustamusiikki ja lauluäänet olivat kirkkaita ja sanat aikaan sopivia ja oloja tai hahmojen omia mielenmaisemia onnistuneesti kuvaavia. Erityisen vaikuttava oli pubiin sijoittuva tanssi- ja musiikkinumero. Askeleita tapaili vielä esityksen jälkeenkin, ja taustamusiikki laululla säestettynä soi päässä.
Näytelmästä jäi mieleen sutkautuksia, jotka kritisoivat epäoikeudenmukaista ja tekopyhää lakijärjestelmää sekä kurjia oloja. Pubiesitystä edelsi näyttelijäkaartin kuorossa huudettu kirous: ”Piru periköön köyhyyslain!” Pubinpitäjä Sallykin harmittelee: ”Kukaan ei ehdi enää pubiin, kun kaikki ovat pakkotyössä.” Ironia ja tilannehuumori tihkuu erityisesti rosvojoukon keskuudessa. Orpokodin johtajatar taasen päivittelee Herra Masariinin kirjanpitoa: ”Eihän kukaan edes usko, että orpoja kuolee kolme samana päivänä.” Eipä hauta-arkkuja turhaan näy lavasteiden vasemmassa reunassa, niille löytyi näytelmän aikana tarvetta. Lavastus on toteutettu ihailtavan yksityiskohtaisesti, ja näytelmä soljuu luonnollisesti eri lavasteiden välillä.
Elämä voisi olla myös toisenlaista – raha ratkaisee
Ensi-iltaa olivat katsomassa Liedosta tulleet ystävykset Hanna-Maija Raunio ja Anne Pulliainen . Raunio oli Sauvon kesäteatterissa toista kertaa, hän oli käynyt katsomassa vuoden 2019 Sven Tuuvan kuultuaan näyttelijöiden olevan hyviä ja halusi tuoda tänä kesänä ystävänsä mukanaan. Pulliainen oli Sauvon kesäteatterissa ensimmäistä kertaa. Molemmat kehuivat näyttelijöiden vaihtavan sujuvasti roolista toiseen, myös lavastus sai kiitosta. Raunio oli lukenut Oliver Twistin tarinan ja Pulliainen katsonut elokuvaversion. Kumpikin suosittelee näytelmää, erityisesti nuorille. – Rahan valta on ylitse kaiken, Raunio sanoo.
Esityskausi on 2.7–21.8. Uuden dramatisoinnin on ohjannut Hannele Moilanen. Käsikirjoitusta ovat työstäneet yhdessä historioitsija Tom Linkinen, ohjaaja Hannele Moilanen ja Selkun kokenut näyttelijä Sari Stenlund, joka nähdään Lukin roolissa. Oliver Twistiä näyttelee Sanni Laisila. Muissa avainrooleissa nähdään Timo Vanhala kunnallisena luottamusmies Herra Masariinina, Sini Ervelä-Aro orpokodin johtajattarena Neiti Hentusena, Sami Virta Minkkinä, katuvarkaita esittävät Amanda Alexandersson, Ronja Juusti, Helmi ja Salli Reponen, Aada Sevón ja Iiris Sonkki.
