Rallatellen kohti kesälomaa

0

Minulla alkoi kesäloma, kuten kuun vaihteen kieppeillä varmaan monella muullakin. Lomani alkoi jo ties kuinka monetta kertaa samalla tavalla. Perjantaiaamuna heräsin normaalin arkiaamun tapaan, menin töihin tekemään viimeisen työpäivän ennen lomaa ja sen jälkeen lähdin kauppaan ostamaan eväitä. Eväät reppuun, nopea vaatteiden vaihto ja sen jälkeen kuudeksi Orikedon Shellille. Siellä arvottiin kaksi kuntaa, joissa vietin seuraavat 18 tuntia. Oli jälleen heinäkuun ensimmäisenä lauantaina järjestettävän Turun lintutieteellisen yhdistyksen kesärallin aika.

Linturallien ideana on, että siihen osallistuvat joukkueet yrittävät havaita rallialueella ralliaikana mahdollisimman monta lintulajia. Periaatteessa ihan helppoa hommaa, mutta jos kisassa haluaa pärjätä, pitää mukana olla aimo annos kokemusta linnuista, onnistunutta taktiikkaa, kovaa kuntoa, voitontahtoa ja hyvää tuuria. Tuo kaikki ei välttämättä sovi meidän joukkueeseemme, mutta joka tapauksessa kesärallissa on erittäin hauskaa olla mukana. Tänä vuonna vieläpä olosuhteet olivat aika hyvin kohdallaan. Onko parempaa tapaa aloittaa kesäloma ja unohtaa työasiat?

Rallialueella ei ole minulle sinänsä kovin suurta merkitystä. Sehän on kuitenkin kaikilla joukkueilla sama. Tänä vuonna kuntina olivat Mynämäki ja Vehmaa. Mynämäellä on yksi kaikille lintuharrastajille tuttu maailmanluokan lintukohde Mynälahti, jonka kunnostamisessa nykykuntoonsa on tehty valtava määrä talkootunteja. Muilta osin kummankin kunnan kesälinnusto oli meille aika tuntematonta.

Mutta sehän siinä niin mielenkiintoista onkin. Mistä löytää kaikki ne tuiki tavalliset lintulajit, joita tietää alueella varmasti olevan? Laulukausi alkaa olla lopuillaan ja monien lajien poikaset ovat jo lähteneet pesästä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun jotain yleistä lintulajia on haettu tuntikausia. Joskus löytyy, joskus ei. Sääntöjen mukaan yli puolen joukkueesta tulee havaita lintu samassa havaintotilanteessa. Tällä estetään porukan hajaantuminen eri puolille aluetta. Siitä seuraa myös omat hankaluutensa. Klassikko on auton edestä tien yli nopeasti lentävä närhi, jota takapenkillä istuvat eivät ehdi havaita, ja rallilaji jää saamatta.

Emme ole koskaan pärjänneet rallissa kovinkaan hyvin. Ei sitä kuitenkaan ole jääty sen kummemmin suremaan ja analysoimaan. Mistään ei oteta opiksi ja seuraavana vuonna lähdetään mukaan jälleen ihan samanlaisella asenteella kuin aina ennenkin.

Hienointa kesärallissa on kesäyö. Olen ennenkin kirjoittanut tästä kesäyöriippuvuudestani, mutta kyllä oli taas mahtavaa. Kehrääjä hoitui helposti ja lehtokurppa sekä nähtiin että kuultiin. Kun kohdalle viimeinkin osui emoltaan ruokaa kerjäävä sarvipöllön poikanen, oli kesäyö täydellinen.

Jari Kårlund