Shakkikerho karunalaiseen tapaan

0
Karunassa on pelattu shakkia ympäri vuoden jo neljä vuotta. Eläkeikään ehtineet shakkikerholaiset toivovat uusia kasvoja mukaan. Kerholaisten mielestä shakki sopii kenelle tahansa, eikä se katso ikää taikka sukupuolta.

SAUVO

Karunan Kalliorannassa on jo neljättä vuotta pelattu shakkia aina tiistaisin. Kaikki lähti liikkeelle turkulaisesta kesäkarunalaisesta Olavi Korpelasta , joka halusi pelata shakkia myös kesäisin. Niinpä hän otti yhteyttä Karunan Urheilijoihin, joka hommasi tarvittavat välineet.

– Olen pelannut monta vuotta shakkia Turun Työväen Shakkikerhossa. Aloitin pelaamisen eläkeiässä, koska se estää dementoitumasta, Korpela nauraa.

Karunan shakkikerhon aloittaessa mukana oli vain neljä henkilöä, mutta vuosien saatossa määrä on kasvanut.

– Meitä on nyt seitsemän. Määrä ei ole suuri, mutta sitäkin innokkaampi. Pelaamme ympäri vuoden, ja vain joulunpyhät tai koronarajoitukset voivat katkaista tai siirtää shakinpeluutamme, kertoo shakkikerhon vetäjä Santtu Peltola .

Shakkikerholaiset kaipaavat kipeästi uusia pelaajia. Eikä vain siksi, että parillinen määrä on pelatessa parempi.

– Mukaan mahtuu vielä uusiakin, joten tervetuloa. Kalliorannassa on hyvät tilat tämän harrastamiselle, sillä pöytätilaa riittää. Eikä tämä maksa pelaajille mitään – kiitos Karunan Urhelijoidenkin, Peltola kiittelee.

Nuoret ja naiset

puuttuvat



Karunan shakkikerhossa ei vallitse hyytävä hiljaisuus, eivätkä kulmat ole kenelläkään rutussa. Iloinen puheensorina täyttää vanhan kirjastosalin, ja paikkoja vaihdellaan useasti.

– Pelaamme pari tuntia 15 minuutin jaksoissa. Se häviää, kummalta loppuu aika, ja jokainen pelaa jokaista vastaan, Peltola kertoo.

Karunan shakkikerhon pelaajat ovat kaikki eläkeikään ehtineitä miehiä, mutta se ei ole vaatimus – päinvastoin.

– Nuoria on kyllä käynyt kokeilemassa, ja muutama nainen on miettinyt lajin aloittamista. En osaa sanoa, miksei meillä ole täällä nuoria tai naisia. Ehkä he eivät ole vain rohjenneet tulla, Peltola arvelee.

– Me neuvomme kyllä mielellämme, ja peli kyllä opettaa itse itsensä, Peltola jatkaa.

Jokainen peli

on omanlaisensa



Useat kerholaiset ovat pelanneet shakkia lapsesta saakka. Moni heistä vahvistaa, että taito on kuin polkupyörällä ajo: se ei häviä mihinkään, kun sen kerran oppii.

– Aloitin shakinpeluun 10-vuotiaana kun setäni otti minut mukaan paikalliseen kerhoon. Siellä herrat polttelivat sikaria ja olivat varmasti vanhempia kuin tämä porukka täällä. Silloin oli kunnia päästä aikuisten joukkoon, nyt 74-vuotias Tony Klap muistelee.

Karunalaista shakkikerhoa Hollannista kotoisin oleva Klap kehuu vuolaasti.

– Sauvossa ei tietääkseni ole shakkikerhoa missään muualla. Täällä on mukava, rento ilmapiiri ja tänne on helppo tulla kenen tahansa. Täällä pelin voittaminen ei ole tärkeää. Shakin juju piileekin tuntemattomuuden loistossa, jokainen peli kun on ainoa laatuaan.

Shakki eli šakki on strateginen lautapeli, jossa kaksi pelaajaa siirtää vuorotellen omia nappuloitaan 8 × 8 ruudun kokoisella, usein mustavalkoisella ruutulaudalla.

Suomessa on noin 1 500 aktiivista, turnauksiin osallistuvaa shakinpelaajaa.

Suomessa shakkia on pelattu satoja vuosia, keskiajalta alkaen. Vanhin suomalainen yhtäjaksoisesti toiminut shakkikerho on Helsingin Shakkiklubi (HSK, perustettu 1886).

Shakin alkuperä on lautapelien historian kiistanalaisimpia kysymyksiä. Monet maat, muiden muassa Egypti, Assyria, Kreikka ja Uzbekistan ovat väittäneet keksineensä ainakin shakin varhaisimman muodon.

Yleisesti shakin kotimaana pidetään kuitenkin Intiaa tai Persiaa.