Paimion lukion maantiedon kurssilaiset ovat tehneet jo parisen vuotta yhteistyötä Paimion kaupungin paikkatietopalveluiden kanssa. Edellisten vuosien projekteissa kurssilaiset kokosivat Paimion arvokkaita luontokohteita kartalle. Kaikesta tästä on kiittäminen biologian ja maantieteen lehtori Miia Aaltosta sekä Paimion kaupungin paikkatietopäällikköä Virpi Lindvallia .
– Opetussuunnitelmaan kuuluu kurssi, jossa tutkitaan, osallistutaan ja vaikutetaan. Yleensä tällaiset kurssit ovat haaste, sillä aiheen pitäisi olla kuitenkin hyvin hahmotettavissa ja hallittavissa. Olin aikoinaan Virpiin päin yhteydessä ja siitä tämä kaikki lähti. Viime keväänä hänellä olikin mielessä tälle lukuvuodelle uusi projekti, jotka liittyivät vieraslajeihin, Aaltonen kertoo.
Vieraslajit kartalla
Elokuussa koulun alkaessa maantiedon kurssilaisille jaettiin heidän mielenkiintonsa mukaan jokin kaupungin omistama alue. Alueet rajattiin väestöalueisiin, kuten Ylä-Vista, Kriivari, Saaren alue, Hanhijoki ja Preitilä. Tämän jälkeen Lindvall tuli ohjeistamaan opiskelijat maastokartoitukseen. Merkintöjä varten Lindvall oli luonut karttasovelluksen.
– Opiskelijat olivat maastossa kahden 75 minuutin oppitunnin puitteissa ja kulkivat kukin omalla alueellaan merkiten kartalle havaintoja viidestä haitallisesta vieraslajista, Aaltonen kertaa.
Opiskelijat etsivät alueelta komealupiinia, jättipalsamia, kurtturuusua, jättiputkea sekä elämänlankaa eli valkokarhunköynnöstä. He kuvasivat havainnoit ja merkitsivät löytöpaikat karttaan. Kukin laji piirtyi kartalle eri värillä ja tuloksia tuli.
– Jokipuiston alueella oli eniten jättipalsamia, mutta teimme myös havaintoja lupiinista ja elämänlangasta, kertovat opiskelijat Jenna Lehtinen ja Julia Melander .
Ylävista tutkineet Onni Sonkki ja Aada Sevón havaitsivat myös jättipalsamia.
– Urheilukentän ja jalkapallokentän viertä kulkee puro tai oja, jonka vierustat ovat pinkkinä jättipalsamista.
Opiskelijat olivat tutustuneet vieraslajeihin tunnilla, joten tunnistaminen koettiin helpoksi.
– Ohjeistus oli, että jos on pienikin epäilys, niin merkataan, Sonkki sanoo.
– Vieraslajit.fi -sivusto oli hyvä apuväline. Siellä oli tarkat tuntomerkit tunnistamiseen, Lehtinen jatkaa.
Opiskelijat löysivät alueilta kaikkia viittä vieraslajia. Lindvall ei pidä Paimion vieraslajitilannetta silti huolestuttavana.
– Ei huolestuttava, mutta ei hyväkään. Meillä on muutamia yksittäisiä kohtia jossa esiintymät ovat isoja ja näin vaikea hävittää. Esimerkiksi joen varressa on paljon jättipalsamia. Uskon kuitenkin, että tämänkin tiedon avulla voimme niittää sekä kitkeä alueita ja seurata tilanteen muutoksia jatkossa paremmin.
Paikallista yhteistyötä
Sekä opiskelijat, lukio ja kaupunki ovat tyytyväisiä yhteistyöhön.
– On todella kivaa päästä tekemään konkreettista työtä, kun muuten ollaan paljon luokassa ja istutaan. Nyt pääsimme maastoon katselemaan, millaista työtä tämä oikeasti on. Minusta tämä oli virkistävää vaihtelua, Sevón sanoo.
Yhteistyö kaupungin kanssa tulee jatkumaan maantiedon kurssilla jatkossakin.
– Koen, että harjoittelijoistakin pitää olla hyötyä ja heille pitää olla hyötyä harjoittelupaikoistaan. Sama juttu tässä. Tästä on todella paljon hyötyä ja samalla nuoret pääsevät näkemään, mitä oma kotikaupunki tekee. Yhteistyötä voisi varmasti myös laajentaa eri aineisiin ja kaupungin toimiin, jos siihen löytyy ideoita, aikaa ja resursseja, Lindvall sanoo.
Työelämäulottuvuus on Aaltosen mielestä myös tärkeä asia kurssin annissa.
– Tiedän, että muissa lukioissa haetaan enemmän globaalia ulottuvuutta vastaaviin projekteihin, mutta minusta tähän sopii paremmin paikallinen ulottuvuus ja toivottavasti se on näin jatkossakin.
Vieraslajit kartalle
Paimio osallistui kesällä valtakunnallisiin vieraslajien soolotalkoisiin, joka haastoi havainnoimaan ja torjumaan haitallisia vieraskasveja valtakunnallisesti. Lindvallin mukaan myös Paimiossa soolotalkookylttien varrella ahkeroitiin.
– Soolotalkoot tuottivat tulosta joissakin kohteissa. Siellä on selvästi asukkaat tai muut innokkaat käyneet kitkemässä vieraslajeja pois, mutta meillä on myös sellaisia kohteita, joissa ei ole tapahtunut mitään.
Tällä hetkellä lukiolaisten keräämä data on kaupungin käytössä, mutta jatkossa tilanne voi olla toinen.
– Ehkä ensi vuonna tiedot voisivat olla julkisessa karttapalvelussa. Sieltä voisi jatkossa sitten katsoa, missä on kaupungin merkitsemiä vieraslajeja, joita voi huoletta mennä kitkemään, Lindvall suunnittelee.
