Asia nousee usein silloin mieleen, kun on unohtanut jotain, tai kun se nostaa muuta kautta päätään. Kuten esimerkiksi silloin, kun näin erään taiteilijan omakuvan ennen muistisairautta ja sen jälkeen. Jälkimmäisessä kuvassa ei ollut enää kuin muutama paksu ja tumma siveltimenveto toistensa päällä. Mietin väkisin, oliko taiteilija maalannut mielensä kankaalle.
Opimme koko elämämme uusia asioita. Ensin opettelemme potalle ja kävelemään, sitten lukemaan ja kirjoittamaan. Myöhemmin muistimme syövereihin tallentuu taskuparkin teko, kumppanin sukulaisten nimet ja maksukortin pin-koodi. Osa toiminnoista jää selkärankaamme, osa muistimme syövereihin. Muistamme lapsuudestamme kavereidemme nimiä, edesmenneitä sukulaisia ja merkittäviä tapahtumia. Osa muistaa tarkasti asioita, osa vähemmän tarkasti tai ei ollenkaan. Joku muistaa vuosiluvut, toinen kasvot, kolmas nimet. Muisti on merkillinen asia. Ilman sitä meiltä katoaisi historia, ja mikään ei olisi koskaan vanhaa.
Ensi viikolla vietetään muistiviikkoa. Viikon teemana on Hyvää elämää muistiystävällisessä yhteiskunnassa. Muistiliitto haluaa nostaa esiin erityisesti läsnäolon ja läheisyyden merkityksen. Vaikka muistisairas olisi kadottanut osittain itsensä, toisten läsnäolon ja kosketuksen tuntee aina.
Edesmennyt isoäitini vietti viimeiset vuotensa autuaan tietämättömänä maailman huolista. Muistisairaus teki usein lapsista, lapsenlapsista ja lastenlastenlapsista tunnistamattomia. Silti hän oli usein hyväntuulinen ja kertoi hymyissä suin tarinoita nuoruudestaan. Hänen lapsuuden perheessä ei juuri halailtu, mutta se muuttui sairauden myötä. Loppuvuosina me läheiset saimme paljon lämpimiä halauksia isoäidiltämme.
Varsinais-Suomen ja Satakunnan Muistiluotsin muistineuvoja Leeni Eriksson kertoi, että pitkälle edenneessä muistisairaudessa kontrolli vähenee. Ehkä isoäiti olisi kaivannut halauksia nuorempanakin, mutta opitut tavat estivät sen. Kosketus onkin yksi tärkeimmistä lääkkeettömistä hoitomuodoista. Halaus tai kädestä kiinni pitäminen voi herättää muistisairaan omasta apaattisesta kuplasta.
Anni Himberg
