– Kulttuuria minulle -ryhmä on tarkoitettu muistisairaille tai muististaan huolissaan oleville henkilöille. Toimintaa on organisoinut Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen Kulttuuria minulle -hanke ja yhteistyötä on tehty kaupungin toimijoiden kanssa, Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen hankekoordinaattori Mirva Nurmio-Böse avaa.
Ryhmä on kokoontunut toukokuusta alkaen noin kerran viikossa, ja vaikka korona on omat haasteensa asettanutkin, pienen kesätauon jälkeen ryhmä on taas päässyt yhteen. Kulttuurihyvinvointia on ammennettu muun muassa musiikkiopiston kanssa ja August Pyölniitun aforismeista. Kulttuurin lisäksi yhtä tärkeää on vertaistuki, mielekäs tekeminen ja seura.
– Olen käynyt alusta asti ja tykännyt kovasti. Ryhmä on samanhenkinen ja tällainen toiminta pitää mielen virkeänä, etunimellään esiintyvä paimiolainen Liisa kertoo.
Huumori auttaa
Puolitoistatuntinen kuluu ryhmäläisten mukaan nopeasti ja toiminta on vapaata: aina saa keskeyttää ja kysellä.
– Olemme tehneet muistitehtäviä ja liikunnallisia liikkeitä. Sitä on pakko ajatella sillä, mitä vielä jäljellä on, Tytti Mäkilä nauraa.
Muistamattomuuteen ryhmässä suhtaudutaan huumorilla. Kaikkien nimiä ei vaan aina muista, eikä sillä ole väliä.
– Muistikerholainen ei muista kaikkea. Kaikki me ollaan samassa tilassa, eikä sillä ole väliä, muistaako vai ei, Liisa sanoo.
– Kun ei muista, niin tulee uusia asioita koko ajan, Mäkilä peesaa nauraen.
Ryhmä on kokoontunut pääasiassa ulkona Iskun talon pihalla, mutta kulttuurihyvinvointia on haettu myös materiaalina paikallisista museoista, kuten Käsityömuseo Miilasta muistelukorin avulla.
– Asun Iskun talon läheisyydessä, joten matka ei ole ollut esteenä. Erityisesti olen pitänyt siitä, miten olemme saaneet itse soittaa musiikkivälineillä vähän niin kuin muskarissa. Miilan muistelukorista muistelimme vanhojen esineiden perusteella erilaisia elämänkokemuksia. Oli mukava huomata, että niitäkin muisti, Maija Saarinen kertoo ja jatkaa.
– Tärkeää on, että on jotakin mielekästä tekemistä ja näkee tuttuja.
Kaupunki jatkaa toimintaa
Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen hanke päättää ryhmän vetämisen lokakuun puolessa välissä, mutta Paimion kaupunki aikoo jatkaa toimintaa. Siitä moni ryhmäläinen on mielissään.
– Kaupunki ottaa tästä kopin ja ryhmä tulee kokoontumaan vielä kolme kertaa tämän vuoden puolella. Uusi ajankohta on keskiviikko ja tapaamiset jatkuvat Tapahtumatalo Iskulla, mutta ohjelmasta riippuen voimme kokoontua muuallakin, Paimion kaupungin kulttuuriasiainhoitaja Jouni Lehtiranta paljastaa.
Kevätkauden ohjelmaa suunnitellaan yhdessä ryhmän kanssa ja ajatuksia jatkosta on jo nyt.
– Muistijoogaa, tanssia, muistitehtäviä, ryhmäläiset ideoivat.
Kulttuuria minulle -ryhmä on ollut maksutonta hankkeen turvin ja kaupunki aikoo edelleen pitää toiminnan ilmaisena.
– Mukaan pääsee milloin vaan, ja ryhmän koon pidämme 20 henkilössä. Kiinnostuneet voivat olla yhteydessä kaupungin liikunta- ja hyvinvointikoordinaattori Matleena Koskiseen ja Paimion-Sauvon terveyskeskuksen muistihoitaja Salla Miesvirtaan , Lehtiranta sanoo.
FAKTA
Dementia on oireyhtymä, johon kuuluu lähimuistin heikkenemisen lisäksi esimerkiksi puheen tuottamisen vaikeuksia, hahmottamisen muutoksia, kätevyyden heikkeneminen ja ongelmat kodinkoneiden käytössä, sekä vaikeudet monimutkaisissa toiminnoissa, kuten ohjeiden mukaan toimiminen.
Alzheimerin tauti on eräs muistisairaus, joka edetessään johtaa Dementia-oireyhtymään
Muita muistisairauksia ovat muun muassa verisuoniperäinen muistisairaus, Lewyn kappale -tauti, otsa-ohimolohkorappeutumasta johtuva muistisairaus sekä Parkinsonin tauti.
Lähimuistin heikkeneminen voi näkyä erilaisin tavoin. Yhteisesti sovitut ajat ja sopimiset unohtuvat, tavaroita etsitään toistuvasti tai kahden kesken puhutut asiat kerrotaan monta kertaa uudestaan. Asian puheeksi ottaminen vaatii kuitenkin turvallista maaperää ja positiivista otetta, sillä muistisairauksiin liittyy vahvasti häpeän tunne.
– Häpeää koetaan esimerkiksi siksi, että kontrolli tiettyjen asioiden suhteen ei enää toimi tai tietyt päivittäiset asiat ovat tulleet vaikeiksi. Harvoin asia tulee kuitenkaan asianomaiselle uutena, Varsinais-Suomen ja Satakunnan Muistiluotsin muistineuvoja Leeni Eriksson kertoo.
Häpeä tai huoli voi ilmetä pahimmassa tapauksessa kiukkuna tai totaalisella vaikenemisella. Asiasta ei kannata keskustella sukukokouksessa tai edes koko perheen kesken, vaan odottaa sopivaa kahdenkeskistä hetkeä tai niin, että vain lähimmät perheenjäsenet ovat tilanteessa.
– Esimerkiksi jos kyse omista vanhemmasta voi läheisin lapsi ottaa asian puheeksi asianomaisen kanssa. Tilanteen pitää olla turvallinen ja positiivinen. Voi ottaa vaikka jonkun lehtijutun, jossa asiasta kerrottu ja kysyä kahden kesken, onko sinulla tämän tyyppisiä oireita. Tai sitten voi kysyä ammattilaiselta siitä, mikä olisi muistioireiselle helpoin ja kunniallisin tapa lähteä muistitutkimuksiin. Se on pahinta asianomaiselle, että koko perhe koolle ja puhutaan asiasta.
Sairastunut voi kokea menettäneensä kasvonsa tällaisessa tilanteessa. Joskus myös puolisot yhdessä ovat päättäneet hakeutua yhdessä muistitutkimuksiin.
– Pääasia on, ettei henkilö koe leimaantuvansa, vaan kokee saavansa kunnioittavaa kohtelua, Eriksson täsmentää.
