Paimiossa varttuneen Liekarin ja hänen matkatoverinsa Laura Toukolan unelmana oli pyöräillä Espanjan ympäri 50 päivässä. Reitin pituus oli yli 4 000 kilometriä ja polvi alkoi vihoitella ennen kuin oltiin edes puolimatkassa. Pyörätietkään eivät olleet aina parhaimmasta päästä, vaikka oltiin pyöräilyn luvatussa maassa.
Seuraavana päivänä Liekari sitoi polven tiukasti ja jatkoi matkaa hammasta purren.
Huimasta ympäripyöräilystä on kulunut nyt kaksi vuotta ja Liekari on kirjoittanut reissukokemukset kirjaksi. Verkkokuppa Amazonissa myytävään Pyörällä päästään -kirjaan on myös koottu vinkkejä Espanjan nähtävyyksistä sekä pyöräily- ja vaellusreiteistä. Suomen mittakaavassa Liekarin ja Toukolan polkema matka vastaa kahta kertaa Paimiosta Lappiin ja takaisin.
– En ole koskaan ollut mikään himopyöräilijä enkä ollut ikinä edes ajanut lukkopolkimilla, joten treenasimme matkaa varten lähes vuoden, Liekari kertoo.
Vääränlaiset varusteet
Etukäteen Liekaria jännitti eniten reissussa tiivis yhteiselo matkatoverin kanssa. Hän on itse iltaihminen ja Laura aamuihminen. Silloin, kun toinen haluaisi jo pysähtyä syömään, toinen haluaisi ehkä vielä jatkaa matkaa.
Toukola osoittautui mainioksi matkatoveriksi, eikä isoja konflikteja tullut. Sen sijaan vaikeuksia aiheutti sää.
– Pakkasimme mukaan pelkkiä kesävaatteita, koska Espanjassa on yleensä toukokuussa lämmintä ja aurinkoista. Sponsorimme vakuutti, että siihen aikaan vuodesta Espanjassa ei sada. No, kyllä satoi ja paljon. Kylmillään lämpömittari näytti vain 8 astetta, Liekari muistelee.
Kylmyyden lisäksi parivaljakkoa kalvoi alkumatkasta nälkä. Espanjassa vietetään iltapäivisin siestaa ja silloin ravintolat ovat kiinni.
– Siesta päättyy kuudelta, mutta monet ravintolat avasivat ovensa vasta illalla. Tästä viisastuneena teimme aamuisin ison kasan salamileipiä evääksi. Reissun jälkeen en pitkään aikaan pystynyt syömään salamia.
Matkan varrella naiset kohtasivat muita matkapyöräilijöitä, sillä Espanja on kova pyöräilymaa. Pyöräily on yksi maan suosituimmista lajeista ja pyöräilijöihin suhtaudutaan ystävällisesti.
Koskettavin kohtaaminen tapahtui Pohjois-Espanjassa, jossa naiset tapasivat miehen, joka pyöräili edesmenneen vaimonsa tuhkat mukana.
– Mies kertoi, että he olivat vaimonsa kanssa suunnitelleet, missä kaikkialla he haluaisivat yhdessä käydä, mutta sitten vaimo oli kuollut yllättäen. Mies halusi tehdä vaimonsa kanssa viimeisen yhteisen matkan. Se tuntui vähän karmivalta, mutta samaan aikaan hirvittävän koskettavalta, että joku rakastaa toista niin paljon.
Paras hetki on nyt
Naisten tavoitteena oli polkea 4 000 kilometrin matka 50 päivässä. Matkan aikana Liekari sekosi laskuissa, ja he saapuivat maaliin vuorokauden etuajassa. Reissu opetti Liekarille sen, että ihminen selviää melkein mistä tahansa, kunhan riittävästi haluaa. Sen viestin hän toivoo välittyvän myös kirjastaan.
– Olen ihmisenä sellainen, että jos tekee mieli tehdä jotakin, yleensä myös toteutan sen. Paras hetki unelmien toteuttamiseen on heti, koska parempaa hetkeä ei ehkä tule.
Liekari vietti lapsuutensa ensimmäiset vuodet Paimiossa Ylä-Vistalla. Kaupunki on muuttunut paljon Liekarin lapsuusvuosista. Tillintien puutalojen paikalla on nykyisin kerrostaloja, ja koski, jonka varrella Taina lapsuusmuistoissaan leikki, muistuttaa aikuisen silmissä enemmän ojaa.
Nykyään Liekari asuu ympärivuotisesti Fuengirolassa. Mäntymetsien sijaan hän tekee pitkiä päivävaelluksia vuorille.
– Elämäni olisi aika täydellistä, jos saisin lapseni ja lapsenlapseni tänne Espanjaan. Nyt nähdään sen verran harvoin, että meinaa välillä ikävä yllättää.
