Johannes Sankari on kunnostanut Piikkiön vanhaa rautatieasemaa jo viitisen vuotta. Hän haluaa luoda rakennukseen aidon 1800-luvun hengen.
– Tämä on remontti, joka kestää luultavasti loppuelämäni. Minulla ei ole minkäänlaista aikataulua eikä budjettia. Vanha rakennus on opettanut ottamaan kaiken rauhallisemmin ja vieläpä ilman stressiä. Vähän siihen tapaan kuin ihmiset todennäköisesti elivät 1800-luvulla, Sankari jutustelee.
Välillä voi mennä kuukausi tai pari, ettei Sankari tee remontin eteen juuri mitään. Sitten hän taas innostuu ja käyttää kaiken vapaa-aikansa kunnostustyöhön.
– Olen tehnyt mahdollisimman paljon itse ja oppinut kaikenlaista uutta. Olen oppinut esimerkiksi tapettien alle tulevan pinkopahvin asennuksen, paneelien ootraamisen ja monia muita juttuja. Tätä ennen minulla ei ollut remontointikokemusta kuin yhden kerrostaloasunnon pintaremontista, Sankari toteaa.
Päivätyökseen hän kertoo tekevänsä liikenneopetuksessa käytettäviä oppikirjoja.
– Kaikkia kunnostustöitä en kuitenkaan yritä tehdä itse. Putkimiesten ja sähköasentajien lisäksi olen turvautunut esimerkiksi puuseppään, kun kyse on ollut vaativammista puutöistä.
Sankari sai Piikkiön rautatieaseman huutokaupassa noin 60 000 eurolla. Hinta voi kuulostaa halvalta, mutta kunnostukseen hupenee paljon enemmän työtä ja rahaa kuin uuden omakotitalon rakentamiseen.
– En edes tiedä, miten paljon rahaa on tähän mennessä kulunut. Mennyt mikä mennyt – minusta tuntuisi täysin turhalta alkaa laskemaan sitä, Sankari sanoo.
Purkutöitä oli paljon
Hirsirunkoinen asemarakennus on valmistutunut vuonna 1898. Suunnittelijana oli Rautatiehallituksen silloinen pääarkkitehti Bruno Granholm , joka on suunnitellut muitakin rantaradan asemia.
Henkilöliikenne Piikkiön asemalta päättyi vuonna 1987, jonka jälkeen rakennuksessa oli muuta toimintaa, kuten päiväkoti ja kirpputori. Ennen kuin Sankari osti aseman, se ehti olla kuusi vuotta tyhjillään, ilman sähköä ja ikkunat laudoitettuina.
Rakennus oli kuitenkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Suurimmat vauriot olivat lattioiden kannatinhirsissä, joista osa piti uusia. Purkutöitä oli kuitenkin paljon, koska rakennukseen oli vuosikymmenten kuluessa tehty lukuisia muutostöitä ja alkuperäiseen asuun kuulumatonta materiaalia oli paljon. Odotustilassa oli jopa asvalttilattia. Purkujätettä tuli kaksi kuorma-auton lavallista.
Alakerrasta puolet valmiina
Nyt noin puolet 300-neliöisen alakerran huoneista on valmiina ja sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja esineillä. Vintin remontti on vasta alkutekijöissään.
Alakerran kunnostettuja huoneita koristavat vanhoista taloista siirretyt kakluunit ja vanhan ajan henkeä kuvastavat tapetit.
– Vanhaa tyyliä edustavien paperitapettien valmistajia on maailmassa melko vähän. Nämä tapetit löysin Yhdysvalloista saakka, Sankari kertoo aseman entisessä naistenhuoneessa, jossa lämpimänsävyiset uuskreikkalaiset tapetit koristavat seiniä.
Kaikissa remontoiduissa huoneissa on huonekaluja, joiden iän voi arvella olevan lähes sadan vuoden takaa tai kauempaakin. Jotkin niistä ovat suvun perintöä, mutta suurin osa on hankittu huutokaupoista ja antiikkiliikkeistä.
– Vanhoja huonekaluja saa nykyään edullisesti. Nyt on ostajan markkinat, sillä näin vanhat kalusteet eivät kiinnosta ihmisiä tällä hetkellä. Se tuntuu oudolta, kun puhutaan niin paljon vihreistä arvoista. Silti ihmiset ostavat halpoja sarjatuotantohuonekaluja, jotka heitetään muutaman vuoden käytön jälkeen pois, Sankari pohtii.
Kesällä myös aseman ulkonäkö koheni, kun rakennus sai uuden maalin pintaansa. Sankari kertoo, että hän halusi seiniin alkuperäisen värin. Se selvisi lopulta oman salapoliisityön ja Tikkurilan maalitehtaan tekemän värianalyysin avulla.
– Rakennuksesta tuli okrankeltainen, jollainen se on alkujaan ollut. Aseman maalaus oli iso urakka, joka tehtiin talkoilla. Seiniin menneitä maalilitroja en tullut laskeneeksi.
Menneisyydestä vähän tietoa
Kun Johannes Sankari osti Piikkiön rautatieaseman, se oli tyhjennetty kaikesta irtaimesta tavarasta. Esimerkiksi mitään kalusteita ei ollut jäljellä. Sisätiloista ei ole löytynyt ainuttakaan valokuvaa, joiden perusteella voisi esimerkiksi hankkia kalusteita. Tosin Sankarin tarkoituskaan ei ole entisöidä rautatieasemaa, vaan rakentaa se ensisijaisesti omaksi kodiksi.
– Olisi kuitenkin mielenkiintoista saada lisää tietoa aseman historiasta, mutta ihan helppoa se ei ole.
Tähän mennessä Sankari on hankkinut tietoa monista lähteistä pala palalta ja saanut jonkin verran rautatieaseman toimintaan liittyvää esineistöä lahjoituksina.
Rakennuksen historiasta Sankari kertoo muun muassa sen, että Piikkiön asema oli alun perin neljännen luokan asema, jossa oli odotustilat vain toisen ja kolmannen luokan matkustajille, eikä lainkaan ensimmäisen luokan matkustajille.
Aseman monien huoneiden käyttötarkoitusta on muutettu vuosikymmenten kuluessa. Esimerkiksi asemapäällikön asuntokin siirrettiin rakennuksen päädystä toiseen päätyyn. Asemalla toimi pitkään myös Posti.
