Vähäjoesta kuuluu kohinan lisäksi iloinen puheensorina ja kalke. Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat kävelevät jokea pitkin kahluusaappaissaan kairan, lapion ja hyvin harvan seulan näköiset välineet kädessään. Pian selviää, että he ovat puhdistamassa Vähäjoen kutusoraikkoja Hartijoki-menetelmällä. Menetelmässä käytetään kivien ja soran siirtämiseen sekä seulomiseen kehitettyjä erikoistyökaluja.
– Tämä lyödään joen pohjaan, sitten se survotaan vähän paremmin pohjaan kiinni ja nostetaan ylös. Tällä tavalla vesi pääsee virtaamaan paremmin, luonto-ohjaaja ja ympäristöhoitaja opiskelijat Katri Pallar i , Rasmus Järvinen , Salla Sipilä ja Anu Vainio kertovat.
Vesistöjen kunnostaminen ja hoitaminen on valinnainen tutkinnon osa toisen vuoden opiskelijoille, eikä nyt tehtävä työ ole heille entuudestaan tuttua.
– Ollaan kyllä kuultu, että tällaista tehdään ja nyt päästiin itsekin tositoimiin. Tämä on erinomaista työtä ja varmasti tehdään tätä vielä toistekin, opiskelijat toteavat.
Kutusoraikkoja ja ympäristökasvatusta
Opiskeluiden talkootuntien järjestelystä vastasi Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys, joka kunnostaa alueella hankkeiden myötä vesistöjen tilaa sekä virkistyskäyttöä- ja kalatalousarvoja ajatellen.
– Paimionjokeen laskeva Vähäjoki ja Karhunoja ovat ainoita paikkoja Paimiossa, jossa on uhanalaisen taimenen luontaista poikastuotantoa. Kunnostuksella saadaan jokeen kutualueita, joita on tärkeää ylläpitää. Ilman kunnostusta muun muassa joen uomaeroosio ja valumat tekisivät joen pohjasta taimenen kutemiselle epäsuotuisan, Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen vesistötalkkari Mikko Koho avaa.
Jokitalkkari-hankkeen myötä myös kouluikäisille lapsille on järjestetty vesiluontoon ja kalastustaitoihin liittyviä tilaisuuksia.
– Järjestämme ympäristökoulutusta edelleen lapsille ja nuorille, joten koulujen kannattaa olla yhteydessä, Koho vinkkaa.
Jokitalkkari-hanketta toteutetaan Leader-toimintaryhmä Varsin hyvä ry:n toiminta-alueen paikkakunnissa, kuten esimerkiksi Paimiossa, Sauvossa ja Kaarinassa. Hanke käynnistyi huhtikuussa ja jatkuu ensi vuoden loppuun asti.
– Yksityisten tai yhteisöjen kannattaa nyt vinkata kunnostettavista kohteista meille. Se voi olla esimerkiksi virtaava vesi, kuten täällä Paimiossa tai kosteikko. Myös järvien kunnostus kuuluu kontollemme eli voimme tehdä kasvillisuuden niittoa tai särkikalojen poistoa. Kaikki sellaiset työt joilla on vesiensuojelullisia, kalataloudellista tai virkistyskäytöllistä arvoja.
Hyötynä monimuotoisuus
Kohon mukaan tälle seudulle ovat tyypillisiä juuri kosteikot, jotka ovat jossain vaiheessa kuivatettu metsätalouden käyttöön tai viljelymaaksi. Näitä kosteikkoja voidaan nyt ennallistaa tai tehdä täysin uusiakin kohteita.
– Se ei tarkoita sitä, että hyvät pellot ja metsät pitäisi tehdä kosteikoiksi, vaan sitä, että niiden kaikkein märimpien ja hankalimmin viljeltävien paikkojen osalta asian mielekkyyttä tulisi ainakin vakavasti harkita. Suojelu- ja viljelytyö voidaan yhdistää ja siitä on paljon hyviä esimerkkejä. Lisäksi erityistukisopimusten ansiosta kosteikoiden hoito on usein taloudellisesti kannattavampaa, kuin epävarmasti korjuukelpoista satoa tuottavien peltolohkojen viljely, itsekin viljelijänä toimiva Koho muistuttaa.
Peimarin alue on Kohon mukaan melko kuivaa seutua.
– Täällä ei ole paljoa järviä tai kosteikoita, mutta jos sellaisia perustetaan ne tuovat kyllä oman kosteikkolajistonsa. Lajikirjo kosteikkoympäristössä on suuri. Vesilinnut hyötyvät niistä ja oikeastaan kaikki nisäkkäätkin viihtyvät niillä alueilla.
Luonnon monimuotoisuutta tuetaan nyt rahallisesti monista kanavista, joten yhdistys pyrkii aina siihen, että maanomistajan raha ei kunnostuksissa vaihda omistajaa.
– Ensin tulemme paikan päälle katsomaan onko paikalla edellytyksiä ja jos tarve löytyy, niin lähdemme toteuttamaan kunnostusta. Tällaisiin kohteisiin on aika hyvin saatavilla valtiolta ja muista kanavista rahoitusta, Koho vinkkaa.
