Asunto on useammalle meistä iso sijoitus. Hätiköityä ostopäätöstä ei kannata tehdä, sillä siitä voi seurata ongelmia, jotka kurittavat kukkaroa. Hyvä sääntö on selvittää kaikki asiat mahdollisimman laajasti ennen kauppaa, niin niistä ei tarvitse jälkeenpäin riidellä.
Sauvolaisen pitkän linjan kiinteistönvälittäjän Anne Peltolan mukaan ostajan perimmäinen moka on unohtaa, että ostajalla on selonottovelvollisuus.
– Usein kangistutaan kaavoihin, eikä olla kartalla siitä mitä pitäisi selvittää. Esimerkiksi asunto-osakkeen ostaja saattaa pyytää edelleen isännöintitodistusta, kuten pankitkin. Siitä ei välttämättä selviä ostajan kannalta mitään myyntiesitettä oleellisempaa tietoa. Oleelliset tiedot löytyvät tilinpäätöstiedoista ja kunnossapitotarveselvityksestä eli taloyhtiön talouden tila ja tehdyt ja tulevat remontit sekä mahdolliset kuntotutkimukset ja -kartoitukset.
Osakehuoneiston ostajan kannattaa selvittää myös mitä remontteja on tehty osakkaan toimesta, onko asialla ollut ammattilainen, onko luvat kunnossa ja remontit lopputarkastettu.
– Kuulin kollegalta tilanteesta, jossa reikiä oli porattu vääriin paikkoihin kosteissa tiloissa ja nyt koti on mikrobien vallassa, Peltola kertoo kauhuesimerkin.
Myös kiinteistönvälittäjän rooli on merkittävä.
– Osakehuoneisto tai kiinteistö: kaikki tieto pitäisi saada välittäjältä, niin ettei ostajan tarvitse ottaa yhteyttä esimerkiksi isännöitsijään. Hyvän välittäjän tunnistaa siitä, että myyntiesitteessä on paljon tietoa. Hän myös osaa vastata kysymyksiin ja jos ei osaa, hän selvittää ne.
Toinen yleinen virhe on tehdä ostotarjous ilman lainansaantiehtoa, vaikka lainaneuvottelut pankin kanssa eivät ole vielä edes alkaneet.
– Sopimussakko on neljä prosenttia ostohinnasta, joten esimerkiksi 150 000 euron asunnossa puhutaan tuhansista euroista, jos lainansaantiehtoa ei ole kirjattu, Peltola selventää.
Älä pihistele kuntokartoituksessa
Kiinteistön ostosta Peltola pitäisi mielellään luennon, sillä niiden ostossa voi mennä moni asia vikaan.
– On todella tärkeää, että rakennusluvat ovat kunnossa ja loppukatselmukset tehtynä. Vanhoista rakennuksista niitä ei yleensä löydy, mutta kunnalta saa kyllä kuittauksen asiaan, kun sitä kysyy.
Kiinteistökauppoja miettiessä on hyvä muistaa kuntokartoituksen teettäminen. Se on asia, jossa ei Peltolan mukaan kannata pihistellä.
– Hyvät kuntotarkastajat maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin ja halvimmat 200 euroa. Halvimman raportissa on yleensä puolisivua tekstiä ja toteamuksena, että silmämääräisesti ei löydetty mitään. Huipputarkastajan raportissa on 40 sivua asiaa ja labranäytteet.
Kaikki asiat eivät näy päälle päin ja siksi niissä usein mennään myös metsään.
– Rakennustekniset asiat kannattaa käydä hyvin läpi, kuten jätevesijärjestelmän uusimiset, vesi- ja viemäriputkistojen remontit. Varsinkaan nuoremmat ostajat eivät välttämättä osaa arvostaa myyjän tekemiä kalliita rakennusteknisiä perusparannuksia, jotka eivät näy ulospäin, Peltola summaa.
Tutki kaavakartta
Halpa houkuttaa ostajia, mutta ulosottokohteen ostamisessa Peltola olisi erityisen tarkka. Näissä kohteissa myyjällä ei yleensä ole varaa tehdä kuntokartoitusta ja silloin ostajan velvollisuus asiassa korostuu entisestään.
– Monesti luullaan, että kaupan purku on avain kaikkeen, mutta ulosottokohteiden kanssa näin ei todellakaan ole. Maksettu kauppahinta on mennyt velkojen maksuun, eikä sitä voida palauttaa ostajalle. Tällaisissa tilanteissa voi joutua todella pahaan tilanteeseen. Monesti kuitenkin halpa hinta houkuttaa ja unohdetaan todellisuus.
Kaupan purkua ei muutenkaan saa kovin heppoisin perustein ja yleensä sopuun päästään hinnan alennuksella.
– Kaupan purku on hyvin harvinaista. Perusteena pitää olla esimerkiksi asumiskelvottomuus tai ilmoitetun pinta-alan merkittävä poikkeama.
Kaavoitustilanteesta kannattaa myös kysellä. Merinäköalalla myyty huoneisto saattaa olla muutaman vuoden päästä vain muisto.
– Tällaisista maiseman muutoksista tulee nykyään paljon reklamaatioita. Eli kaavakartta reippaasti vaan nenän eteen ja tutkimaan tilanne ennen ostopäätöstä, Peltola kehottaa.
Kauppakirjat kuntoon
Myös reklamaation kanssa mennään monesti metsään. Reklamaatiot ovat tänä päivänä yleistyneet, mutta ne pitää tehdä alusta alkaen oikein.
– Jos asunnosta löytyy jotain, niin ei mennä korjaamaan sitä omatoimisesta ja kuvitella, että myyjä maksaisi sen. Ensin kerrotaan tilanteesta myyjälle ja sitten tehdään kirjallinen reklamaatio. Reklamaatioon kirjataan mitä on tapahtunut tai löytynyt ja millaisia korvauksia vaaditaan. Sen kanssa on vahvoilla jos mennään kuluttaja-asiamiehelle tai käräjille asti. Käräjöintiä kannattaa kuitenkin välttää viimeiseen asti, sillä se tulee kalliiksi ja sen saattaa joutua maksamaan myös ostaja.
Kauppakirjan pituudessa ei myöskään kannata säästellä, vaan yksityiskohtaisesti kirjata sinne kaikki mahdollinen.
– Jos asunto myydään irtaimistoineen, niin silloin pitää tarkkaan kirjata, mistä irtaimistosta puhutaan. Ei niin, että irtaimisto saa jäädä, myyjä napsii arvotavarat kainaloonsa ja ostaja saa jäljelle jääneistä ison jätelaskun.
