15 astetta lämmintä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Seuraavien parin päivän ajaksi luvattuna kymmenisen milliä vettä ennen uutta poutajaksoa. Ilma on kuin morsian, ennuste vielä parempi, mutta pari-kolme kuukautta liian myöhään.
Paimion Perttalassa syysviljaa parhaillaan kylvävä maanviljelijäpari Terhi ja Jarkko Leino harmittelevat, miten äärimmäiset sääolosuhteet ovat kuihduttaneet tämän vuoden satoa. Ongelma ei ole yksin Leinojen tai Peimarin seudun viljelijöiden, vaan myös muualla Suomessa viljasato on jäänyt tavanomaista heikommaksi.
– Kyllä minä niin näkisin, että se kesän kuivuus oli kaikkein pahin. Sato kypsyi nopeasti ja jäi pieneksi, kun kasveille ei riittänyt vettä liki kaksi kuukautta kestäneen helleputken aikana. Eikä se mitään, jos olisi ollut 25-asteisia päiviä, mutta kun monena päivänä lämpötila oli 30 asteen tuntumassa, Jarkko Leino miettii.
Kun keskikesän hellejaksoon yhdistää sekä touko- että elokuun runsaat sateet, on heikko satovuosi valmis. Kun siemeniä piti keväällä kylvää, sekoittivat sadejaksot suunnitelmia ja puolestaan kun elokuussa piti alkaa puida valmista viljaa, sotkivat sateet jälleen aikataulut.
– Viime vuosikin oli hankala, mutta oli tämä vuosi vielä hankalampi. Vaikea sanoa, koska olisi ollut yhtä vaikea vuosi, mutta on siitä jo aikaa, tuumii 1980-luvun alusta lähtien Paimion pohjoisosissa maata viljellyt Leino.
Syyskuu auttaa ensi vuotta
Syyskuussa hyvää säätä kuitenkin on riittänyt. Se nostaa toiveita ensi vuoden suhteen.
– Nyt on päässyt hyvin kylvämään, mutta toki se on vielä herran hallussa miten tästä eteenpäin jatkuu. Sellainen kuin viime talvi olisi hyvä, mutta eihän sitä kukaan voi tässä vaiheessa vielä ennustaa, Leino aprikoi.
ProAgrian paikallinen asiantuntija Jarmo Pirhonen kertoo, että syysviljat ovat käytännössä ainoat satokauden onnistujat tänä vuonna. Kevätviljoilla puolestaan on ollut hankaluuksia alusta asti.
– Yleisesti ottaen keskikesän kuivuudesta selvisivät parhaiten syysviljat ja aikaisin kylvetyt kasvustot. Niille kevään sateet tekivät hyvää ja toisaalta kesän kuivuus ei ollut niin tuhoisaa, Pirhonen kertoo.
Hän on huolissaan paikallisten viljelijöiden tulevaisuudesta. Kun heikkoon satoon yhdistetään jatkuvasti kohoavat polttoaineiden ja apulantojen hinnat, on monella tilalla edessä hankala lähitulevaisuus.
– Kyllä se huolta aiheuttaa, kun tällaisena vuotena sato jäi näin heikoksi. Aiheuttaa se varmasti päänvaivaa monella tilalla. Toivottavasti ensi vuosi paikkaisi tilannetta.
Ennätyslämmintä ja huippusateista
Loppukevät ja kesä on ollut Peimarin seudulla sääilmiöissä mitaten poikkeuksellinen. Väite saa tukea Ilmatieteen laitoksen tilastoista, jotka on kerätty Yltöisten mittausasemalta Piikkiöstä.
Tilastojen mukaan kesäkuu oli seudulla vuoteen 1927 asti ulottuvassa mittaushistoriassa kaikkein lämpimin. Tuolloin kuukauden keskilämpötila kohosi läpi kesä–heinäkuun kestäneen hellejakson myötä 18,3 asteeseen. Kun se sai jatkoa heinäkuun 20,5 asteen keskilämpötilalla (mittaushistorian 3. lämpimin), oli viljasato pitkälti kuivunut kasaan.
Vettä satoi, mutta ensin liian aikaisin ja sen jälkeen liian myöhään. Kun itävät siemenet olisivat toukokuun lopulla ja kesäkuussa kaivanneet vettä, ei sitä satanut nimeksikään. Yltöisissä mitattiin kesäkuussa 26,1 millimetriä sadetta, mikä on keskiarvoon nähden erittäin vähän. Tavallisena kesäkuuna sademäärä seudulla vaihtelee 40–80 millimetrin välissä, joskin viime vuosina kuivat kesäkuut ovat yleistyneet.
Elokuussa puolestaan satoi reilusti enemmän kuin tavallisesti. Yltöisissä mitattiin silloin 132,4 milliä sadetta, mikä onkin korkein lukema seitsemään vuoteen. Elokuu on tavallisestikin kesä- ja heinäkuuta sateisempi, mutta keskimäärin tuolloinkin jäädään kuitenkin alle sadan sademillimetrin.
Yli 30 hellepäivää
Huippulämpimien päivien mittarina käytetään Suomessa yleisesti hellerajan, eli 25 asteen lämpötilan ylittämistä. Hellepäiviä nähtiin tänä vuonna kaikkiaan 34, mikä on keskimääräistä huomattavasti korkeampi lukema, muttei kuitenkaan ennätys. Vuonna 2014 Yltöisissä mitattiin peräti 36 hellepäivää, ja yli 30 hellepäivän päästiin myös vuosina 2010 ja 2018, jolloin kumpanakin mitattiin yhteensä 32 hellepäivää.
Erikoisen tästä vuodesta teki se, että kaikki vuoden hellepäivät oli mitattu heinäkuun loppuun mennessä, eikä huippulämpimiä päiviä koettu enää elokuussa.
