Kirjastonjohtaja Arja Pesonen vaihtoi Paimiosta Kaarinaan: ”Kirjastossa käyminen oli minulle vierasta”

0
Haastatteluhetkellä Arja Pesonen eksyili vielä Kaarina-talossa, mutta kaikki tarvittava on kuitenkin aina löytynyt.

– Kirjastossa käyminen oli minulle lapsena vieras ajatus. Perheessämme luettiin kirjakerhojen kirjoja, mutta vanhempani eivät olleet varmaan koskaan käyneet itse kirjastossa, kertoo Arja Pesonen .

Nykyään Pesosen löytää kirjastosta usein, itse asiassa joka päivä: hän aloitti syyskuun alussa Kaarinan uutena kulttuuri- ja kirjastopalvelujohtajana.

Kirjastot olivat tulleet hänelle tutuksi koulun myötä.

– Kun sain kirjastokortin, minulle avautui kokonainen uusi maailma, Pesonen kommentoi.

Hän ahmi kirjoja kirjastossa, mutta kirjastoon töihin menemistä hän ei tullut edes ajatelleeksi.

Ranskan kautta kirjastoon


Haaveammattina oli ammattikääntäjä. Arja Pesonen lähti alun perin yliopistoon lukemaan ranskaa.

– Mutta ei ranska sitten ollutkaan niin helppoa. Olin ajatellut mennä tulkiksi EU:hun, mutta olen liian harkitsevainen nopeatempoiseen simultaanitulkkaukseen, Pesonen naurahtaa.

– Vaihdoin englantilaiseen filologiaan. Opiskelu oli kivaa, mutta en tiennyt, mitä tekisin myöhemmin työkseni, kuten usein humanisteille käy. Tulin ajatelleeksi, että olen aina tykännyt kirjastoista. Aloin opiskella alaa ja pääsin yliopistolla kirjastoon harjoitteluun.

Pesonen oli pitkään töissä yliopiston ja ammattikorkeakoulun kirjastoissa. Nousiaisten kirjasto- ja kulttuurisihteeriksi päästyään hän tiesi löytäneensä oman paikkansa, yleiset kirjastot: hän halusi seurustella enemmän asiakkaiden kuin tietokoneiden kanssa.

Pesonen pitää yleistä kirjastoa kulttuurin kohtaamispaikkana. Kirjastoissa tuetaan kansalaisten osallisuutta yhteiskuntaan, ja Pesonen tahtoo olla mukana siinä työssä.

”Kaarinassa on tehty hyvää työtä”


Arja Pesonen oli katsellut ihaillen Kaarinan houkuttelevia kirjasto- ja kulttuuriesitteitä. Kun johtajanpaikka tuli Kaarinassa auki, hän tarttui tilaisuuteen.

– Halusin osaksi Kaarinan brändiä.

Pesonen ei aio tehdä ainakaan vielä isoja muutoksia Kaarinan kulttuuri- ja kirjastotarjontaan. Sen sijaan hän toivoo pääsevänsä nauttimaan siitä, mitä Kaarinassa on jo onnistuttu rakentamaan.

Hän kehuu sitä, miten helppoa Kaarinan kaupungin organisaatioon oli siirtyä.

– Täällä on tehty työtä pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti. Kaikki ovat valmiita auttamaan, ja kaikesta on selkeät kirjalliset ohjeet. Asioita ei tarvitse arvailla.

Pesonen tuli Kaarinaan Paimiosta, jossa hän oli kirjastonjohtajana viimeiset viisi vuotta. Taakse jäi pieni ja lämmin työyhteisö. Pesosen on Kaarinassa opetellut tuntemaan huomattavasti suurempaa organisaatiota.

– Yhteisöllisyys on varmaan se, mitä haluan tuoda tähän työhön. En halua jäädä kirjaston uumeniin, hän miettii.

Arvosta myös sarjakuvia


– Eniten nautin kirjoista, joissa sama tapahtuma näyttäytyy eri tavalla eri ihmisille, Arja Pesonen luonnehtii.

Hänen kirjamakunsa vaihtelee: jokin kirja tekee joksikin aikaa vaikutuksen, kunnes jokin toinen syrjäyttää sen.

Entä onkohan hänellä kirjoja, joista hän ei ole pitänyt?

– No on! Aika useinkin koen, että olipa turha kirja. Tällainen minusta oli esimerkiksi Elizabeth Stroutin autofiktioteos Nimeni on Lucy Barton . Sen jälkeen luin Stroutin Olive Kitteridgen ja muutkin hänen suomennetut kirjansa ja pidin niistä kovasti. Kokeilin lukea Lucy Bartonin uudestaan, josko jotain olisi nyt herännyt, mutta se ei edelleenkään herättänyt vastakaikua.

Kaarinan kirjastossa on panostettu erityisesti lapsiin ja nuoriin. Pesoselle on tärkeää, että nuoriso lukee, oli se sitten mitä tahansa.

– Sarjakuva ei automaattisesti ole huonompi kuin kaunokirjallinen teos. Tärkeintä on, että lukee jotain, mistä innostuu. Kun syntyy lukemisen tapa, muutkin kirjat alkavat vetää.

Pesonen itse nauttii kirjansa nykyään useimmiten äänikirjoina.

– Kiireen keskellä on vaikea istua alas lukemaan. Äänikirjojen kanssa tulee samalla siivottua, tehtyä ruokaa ja puutarhatöitä, hän kommentoi.

Fakta


Kuka Arja Pesonen?


Kaarinan uusi kulttuuri- ja kirjastopalvelujohtaja.

44-vuotias, asuu Piikkiössä. Asunut Kaarinassa vuodesta 2014.

Kotoisin pääkaupunkiseudulta, opiskellut Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa.

Perhe: puoliso, kaksi kouluikäistä lasta.

Johtaa Kaarinan kulttuuri- ja kirjastotyöntekijöitä sekä Fiskarin ja Piikkiön kirjaston palvelupisteitä. Hänellä on 27 alaista.

Kirjeenvaihtoa koulukiusaamisesta


Lempikirjasi? Tällä hetkellä lempikirjani on Silloin tällöin onnellinen . Siihen on koottu Antti Röngän ja Petri Tammisen eli kirjailijapojan ja -isän kirjeenvaihtoa Röngän palkitusta Jalat ilmassa -esikoisteoksesta. Isä sai vasta kirjan myötä tietää poikansa koulukiusaamisesta. Kirjasta käy kiinnostavasti ilmi, miten samassa perheessä on eletty rinnakkain täysin eri elämää.

Lempikirjasi lapsena? Anni Polvan Tiina -kirjat. Sain ensimmäisen äidiltä joululahjaksi. Lahjakirja seisoi pitkään hyllyssä ennen kuin tartuin siihen. Lisäksi L. M. Montgomeryn Vihervaaran Annoista ajattelin, että en selviä, kun se kirjasarja loppui.

Alun perin aioit ranskan kääntäjäksi. Vinkkaa jokin kiinnostava ranskalainen romaani. Jean-Paul Didierlaurentin Lukija aamujunassa.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments