– Eivät ne olleet parhaita sarjojani, joten se olikin vähän yllätys, että tulos riitti voittoon asti, Laine tuumii kuukautta myöhemmin Hanhivaaran keilahallilla Salossa.
Hanhivaaran halli on tullut Laineelle viime vuosina tuttuakin tutummaksi, vaikka kipinä lajiin syttyikin parin mutkan kautta Paimiossa. Laineen isovanhemmat kävivät aktiivisesti keilaamassa vuonna 2009 toimintansa lopettaneessa Paimion keilahallissa, ja isovanhempien harrastus siirtyi vuosia myöhemmin yhden sukupolven yli Sofialle. Vaikka Sofian vanhemmat eivät itse keilaa aktiivisesti, kiertävät he mukana kisoissa lähes poikkeuksetta.
– Sofia ei paljon itse kisaamista jännitä, tai ainakaan sitä ei näe päälle päin. Sen voi sanoa, että vanhempia kyllä jännitti Lahdessa. Emme oikein edes uskaltaneet katsoa viimeisiä heittoja, äiti Taina Laine naurahtaa.
Arvokas ominaisuus
Kylmäpäisyys. Sitä sekä äiti Tanja että Sofia itse pitää parhaana ominaisuutenaan kilpailutilanteessa. Laine ei seuraa muiden heittoja, vaan keskittyy ainoastaan omaan suoritukseensa. Se on myös valmentaja Jani Koivukankaan mukaan arvokas ominaisuus.
– Sofian paineensietokyky on todella kovaa luokkaa. Jos kehityskohteita miettii niin heittoihin pitää vielä saada voimaa lisää, mutta sekin korjaantuu osin itsestään iän karttuessa. Seuraava iso haaste on varmasti kasvupyrähdys, joka antaa oman mausteensa tekniikan hiomiseen, Koivukangas miettii.
Hän valmentaa Suomen Keilailuliiton alaisuudessa toimivaa tulevaisuuden ryhmää, josta on tarkoitus koulia Suomeen huipputason keilaajia tuleviksi vuosiksi. Paimiolainen Laine on ainoa ryhmään yltänyt nuori, joka tulee Varsinais-Suomesta.
20 tuntia viikossa keilailulle
Laine harjoittelee parhaillaan kuusi tuntia viikossa keilaradalla, jonka lisäksi muuta liikuntaa kertyy viikossa peräti 14 tuntia. Kilpakauden edetessä tuntimäärät tasoittuvat niin, että lopulta heittotreeniä kertyy viikossa toistakymmentä tuntia ja samalla oheisharjoittelun määrä laskee samassa suhteessa.
Viitisen vuotta keilailua harrastaneen Laineen treenimäärä on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Vaikka treenireissuja Saloon kertyy jo useampi viikossa, ei harjoittelumäärä tunnu mitenkään liialliselta.
– Ei se tunnu mitenkään liian paljolta, kun saa tehdä sitä mistä tykkää. Aika paljon tietysti kertyy ajamista Paimion ja Salon välillä, Sofia Laine tuumii.
– Keilailu on aika toispuoleinen laji, joten harjoittelussa on korostettava myös kehon sen puolen treeniä, joka ei aktivoidu samalla tavalla heittäessä. Jos sitä treeniä ei tehtäisi, seuraisi kehon toispuoleisuudesta ongelmia jatkossa, Koivukangas tietää.
Kuluvan kilpailukauden aikana Laineen aikeissa on kiertää nuorten Juniori Touria, eli keilailun kilpasarjaa. Keväällä edessä siintävät todennäköisesti jälleen ikäkausi-SM-kilpailut.
Koivukankaasta vuoden valmentaja
Paimio on keilailun suhteen merkillinen kaupunki. Vaikkei paikkakunnalla ole enää vuosiin ollut keilahallia, tupsahtelee seudulle lähes vuosittain SM-tason mitaleja ja muita lajiin liittyviä tunnustuksia. Viimeisimmän niistä pokkasi Paimiossa asuva keilailuvalmentaja Jani Koivukangas , joka valittiin Suomen Keilailuliiton vuoden 2020 valmentajaksi.
– Tulihan se yllätyksenä, ei sitä osannut millään lailla odottaa. Varmaankin työ nuorten tulevaisuuden ryhmän kanssa edesauttoi asiaa, hän tuumii vaatimattomasti.
Koivukangas työskentelee Salossa Hanhivaaran keilahallissa keilahallivastaavana, mutta kipinä lajiin syttyi viitisentoista vuotta sitten Paimion keilahallissa. Siellä Koivukangas työskenteli hallin toiminnan loppuun asti vuoteen 2009.
– Se oli tietysti iso harmi, ettei halli menestynyt Paimiossa. Siellä laji tuli tutuksi ja kipinä kilpailemiseen syttyi, Koivukangas muistelee.
Koivukankaan työ liiton valmentajana tarkoittaa käytännössä sitä, että auto liikkuu eri puolilla Suomea valmennettavien mukana. Tulevaisuuden ryhmä koostuu yhteensä 24:stä 11–15-vuotiaasta keilaajasta, joiden harjoittelua käydään seuraamassa niin paikan päällä kuin eri puolilla Suomea järjestettävillä leireillä.
Hänen toiveissaan on, että Paimion monitoimihalliasia etenisi lähivuosina haaveista konkretiaan, ja halliin saataisiin sovitettua valmistuessaan tilat myös keilailulle.
– Se olisi tietysti ideaali tilanne, että halli palvelisi mahdollisimman monen lajin harrastajaa. Lupaan olla käytettävissä, jos Paimion keilahalliin tarvitaan taas tulevaisuudessa työntekijää, Koivukangas hymyilee.
