Kummankaan lajikkeen sato ei silti tänä vuonna ollut kovin hyvä, vaikka noin 700 kilon saalis päärynää tulikin.
– Se on haastava hedelmä näille leveyspiireille. Päärynäpuut vaativat todella paljon vettä kasvaakseen ja tuottaakseen kunnon sadon. Mennyt kesä oli aika kuiva, mutta onneksi meidän puut ovat jo aika vanhoja, joten satoa saatiin kuitenkin jonkin verran, Lampinen kertoo.
Päärynä on siis huomattavasti esimerkiksi omenaa janoisempi puu. Lampinen laskee, että päärynäpuun vedentarve voi olla omenapuuhun verrattuna jopa kymmenkertainen.
– Se on aika työläs hedelmäpuu varsinkin ensimmäisen kymmenen kasvuvuoden aikana. Se vaatii valtavasti kastelua, jonka lisäksi se on erittäin herkkä tuholaisille, loisille, rusakoille ja peuroille. Mistään helppohoitoisesta puusta ei voi todellakaan puhua, Lampinen naurahtaa.
Pakurlan Hedelmätarhassa on tätä nykyä muutamia kymmeniä satoa tuottavia päärynäpuita. Lampisen mukaan takavuosina tilalla on ollut jopa useampi sata puu, mutta määrää on karsittu 2000-luvun aikana. Kun päälajike on omena, on päärynä jäänyt vain pieneen sivurooliin.
– Käytännössä kaikki päärynät myydään suoraan tilamyymälästä, ja pieni erä menee myös torimyyntiin, Lampinen kertoo.
Pakurlan päärynää hän kuvailee makeaksi lajikkeeksi, kun taas Flemish Beautyn erikoisuus on hyvän maun lisäksi pitkulaisempi ulkomuoto ja tummanpunainen, jopa lilaan taittava kuoren väri.
– Makeaa päärynää ennen kaikkea. Sopii hyvin vaikka mehun tekemiseen, Lampinen vinkkaa.
Ahvenanmaa päärynäkeskuksena
Suomen johtava päärynämaakunta on Ahvenanmaa. Vaikka lämpötilaero Paimioon ei ole merkittävä, on se kuitenkin juuri sen verran, että laji menestyy saarella selvästi paremmin.
– Noin 90 prosenttia kaikesta suomalaisesta päärynästä kasvaa Ahvenanmaalla. Siellä olosuhteet ovat juuri sen verran paremmat, että päärynää kannattaa kasvattaa. Täällä se on enemmän harrastamista, Lampinen miettii.
Jos kuitenkin päärynäharrastus kiinnostaa, kehottaa Lampinen istuttamaan puun pihalle niin, että sillä on ainakin kaksi metriä omaa tilaa joka suuntaan. Edullisin paikka on etelärinne, sillä puu kaipaa lämpöä ja aurinkoa.
– Myös erilaisia suojaverkkoja kannattaa pitää taimen ympärillä ensimmäisten kasvuvuosien aikana. Taimi houkuttelee erityisesti rusakoita ja peuroja, ja todennäköisin syy taimen kuolemaan onkin se, että eläin käy syömässä sitä, Lampinen vinkkaa.
Ja kastelua, satoja litroja kastelua.
– Sitä ei voi ylikorostaa. Kasvava taimi vaatii aivan valtavasti vettä.
