Lehtilä luovutti ensimmäisen kerran verta armeijassa vuonna 1974. Silloin siitä sai palkkioksi vapaapäivän. Pari vuotta myöhemmin hän alkoi luovuttaa verta säännöllisesti.
– Olen ollut 1970-luvulta lähtien mukana Piikkiön VPK:n toiminnassa ja kuulun edelleen hälytysosastoon. Pelastustehtävissä, esimerkiksi kolaripaikoilla, olen nähnyt, että verta tarvitaan. Ehkä se on toiminut jonkinlaisena motiivina luovuttaa verta, Lehtilä pohtii.
Turun veripalvelutoimiston esimies Pekka Kukko kertoo, että 200 pussia verta yhdelle ihmiselle on huomionarvoinen suoritus. Silloin tällöin Turun veripalvelussa on tullut vastaan henkilöitä, jotka ovat luovuttaneet verta peräti 250 kertaa.
– Aiemmin luovutusväli oli vain kuukausi. Nykyohjeistus on, että miehet voivat käydä luovuttamassa verta kahden ja naiset kolmen kuukauden välein, joten luovutuskertoja ei enää kerry niin helposti, Kukko taustoittaa.
Jatkuva pula
Turun veripalvelussa pitäisi käydä noin 60 luovuttajaa per päivä, jotta pysytään turvaamaan sairaaloiden verivarastojen riittävyys. Suurin tarve on Kukon mukaan hätäverelle O-. Myös tavallisimpien veriryhmien verestä, eli O+, A+ ja A-, on jatkuvasti pulaa.
Verenluovutusiässä olevista suomalaisista vain kolme prosenttia käy luovuttamassa verta.
– Miehet ovat meidän toimintamme suurin haaste. Naiset käyvät luovuttamassa verta huomattavasti enemmän. Emme ole vielä keksineet, miten saisimme houkuteltua miehet ja nuoret luovuttamaan verta, Kukko harmittelee.
Hänen mukaansa veren luovuttaminen on hyväntekeväisyyttä, joka menee varmuudella perille. Tällä hetkellä hoitajat joutuvat soittamaan aktiivisten luovuttajien perään silloin, kun verestä on pulaa.
– Olisi suuri apu, jos ihmiset kävisivät luovuttamassa verta edes 1-2 kertaa vuodessa.
67-vuotias Lehtilä aikoo jatkaa säännöllistä veren luovuttamista niin kauan kuin terveys sallii. 250 veripussin rajapyykki ei luultavasti ihan ehdi tulla täyteen, sillä Suomessa verta saa luovuttaa vain 70-vuotiaaksi.
