Sauvolaisen Inga Koskisen esikoisdekkari syntyi tietokirjan kylkiäisenä

0
Sauvolainen Inga Koskinen oli reilu viikko sitten kirjailijavieraana Sauvon kirjastossa. Tänä syksynä ilmestynyt esikoisdekkari on saamassa jatkoa. - Olen huomannut kehittyneeni kirjoittajana. Teksti on tiiviimpää, ja olen löytänyt toisessa kirjassa ehkä vielä paremmin oman ääneni.

Jokainen kirjailijan urasta haaveileva tietää, ettei kustannussopimuksen saaminen ole helppoa. Sauvolainen Inga Koskinen löysi esikoisdekkarilleen Sokea veri kustantajan puolivahingossa.

Hän meni kustantamoon neuvottelemaan tietokirjansa kustannussopimuksesta ja tuli samassa yhteydessä maininneeksi dekkari-idean.

– Ulos kävellessäni olin kuin puulla päähän lyöty. Menin keskustelemaan tietokirjasta, mutta palasin kotiin kahden kustannussopimuksen kanssa, eikä kumpikaan käsikirjoitus ollut valmis, hän naurahtaa.

Kustantamossa innostuttiin siitä, että Koskisen kirja sijoittuu oikeussalimaailmaan. Päähenkilönä on kolmekymppinen asianajaja Brita Myrsky ja keskeisenä teemana tuomioiden oikeudenmukaisuus.

Aihe on Koskiselle ennestään tuttu, sillä hän on työskennellyt yli 30 vuotta asianajajana ja hoitanut lukuisia oikeudenkäyntejä. Hän sanoo suoraan, etteivät tuomioistuimen ratkaisut ole aina oikeudenmukaisia.

– Muistan, kun eräällä asianajoluennolla oikeussalia verrattiin shakkipeliin. Asianajajan pitää miettiä taktisesti siirtojaan ja kyetä vakuuttamaan tuomari. Lopulta tuomaritkin ovat ihmisiä, eivätkä tunteet, ennakkokäsitykset ja mieltymykset voi olla vaikuttamatta heidän toimintaansa.

Toinen romaani valmiina

Sokea veri on teoksena autofiktiivinen eli se perustuu Koskisen omiin kokemuksiin fiktiolla väritettynä. Hän kertoo, ettei olisi uskaltanut julkaista kirjaa, jos työskentelisi vielä oikeussalissa.

– Niin paljon minulla ei ole siviilirohkeutta. Jää lukijan mietittäväksi, mikä on totta ja mikä fiktiota, mutta hyvin vahva omakohtainen kokemuspohja kirjassa on.

Koskinen on haaveillut kirjailijan urasta lapsesta lähtien. Hän on lukenut aina paljon ja kirjoittanut mielellään. Ennen esikoisdekkarin kirjoittamista Koskinen osallistui National Novel Writing Month -haasteeseen, jossa piti kirjoittaa 50 000 sanaa kuukauden aikana. Hän ei näyttänyt tekstiä kenellekään, mutta oivalsi sitä kirjoittaessaan, mitä haluaa kirjallaan sanoa.

Dekkarin käsikirjoitus syntyi noiden 50 000 sanan ympärille. Vaikeinta romaanin kirjoittamisessa oli, että Koskisella olisi päässään useamman kirjan ainekset.

– Jos olisin kirjoittanut kaiken, kirjasta olisi tullut yli tuhatsivuinen järkäle. Oli pakko päättää, että tämä kirja loppuu tähän, solmia langanpätkät ja säästää loput seuraavaan kirjaan.

Nyt toinenkin kirja on viimeistelyä vaille valmis. Koskiselle on tarjottu uutta kustannussopimusta, mutta tällä kertaa hän haluaa työskennellä ilman aikarajoja.

– Toisaalta deadlinet ovat myös hyvä asia, sillä olen luonteeltani pikkuisen perfektionisti. En tiedä, olisinko julkaissut vielä ensimmäistäkään kirjaa, jos ei olisi ollut aikapainetta.

Kirjoittaminen tuntuu Koskisesta myös terapeuttiselta. Esikoisdekkaria kirjoittaessa eräs asia, joka oli vaivannut häntä vuosia, sai selityksen.

– Kuvittelin pitkään, että eräät tapahtumat menneisyydessäni olisivat kohdistuneet minuun henkilökohtaisesti. Kirjaa kirjoittaessani ymmärsin, ettei siinä ollut kyse minusta, vaan ihan muusta. Ihmisten toimintaan vaikuttavat heidän omat kokemuksensa ja ongelmansa.

Valkopukuinen nainen

Piikkiöstä Sauvoon reilut yhdeksän vuotta sitten muuttanut Koskinen oli äskettäin kirjailijavieraana Sauvon kirjastossa. Sauvo on yksi hänen kirjansa keskeisistä tapahtumapaikoista, mutta Koskinen ei halua pilata lukijoiden jännitystä ja paljastaa enempää.

Myös Sauvon kirjasto on hänelle tuttu paikka. Tälläkin hetkellä kotona odottaa viisi lukematonta kirjaston kirjaa. Hänen oma kirjansa Sokea veri on tulossa pian Vaski-kirjastoihin.

Koskinen kertoo olevansa nopea lukija, joka ahmii kirjoja laidasta laitaan. Wilkie Collinsin Valkopukuinen nainen on kirja, johon hän on palannut useita kertoja elämänsä aikana. Kirjaa pidetään modernin rikosromaanin esikuvana. Sattumaa tai ei, Koskisen esikoisdekkarin kannessa on valkoinen mekko.

Kotimaisista dekkarikirjailijoista hän mainitsee suosikikseen Arttu Tuomisen.

– Tällä hetkellä pöydällä on Tuire Malmstedtin Lasitarha odottamassa, että saan käsikirjoituksen viimeisteltyä. Nyt, kun editoin omaa tekstiäni, en tykkää lukea mitään kovin saman tyylistä.