Pakurlan sillan alta lehahtaa vieno mudan haju. Joen penkereellä on ämpärikaupalla simpukoita. Tutkimussukeltaja ja hydrobiologi Rami Laaksonen on kaulaansa myöten vedessä ja poimii lisää simpukoita Paimionjoen pohjasta.
Laaksonen on kutsuttu hommiin Paimioon luonnonsuojelulailla ja EU-direktiivillä rauhoitetun vuollejokisimpukan vuoksi. Vuollejokisimpukat täytyy siirtää pois Paimionjoen pohjasta ennen Pakurlan siltaremontin käynnistymistä. Paimionjoen ylittävän sillan rakennustyöt on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.
– Neljän päivän aikana olemme keränneet täältä 14 000 simpukkaa. Tähän mennessä olemme keränneet simpukoita pääasiassa rannalta käsin. Syvemmällä simpukoita on vähemmän, joten vauhti tulee hiipumaan, kun pääsemme kunnolla sukeltamaan, Laaksonen ennakoi.
Vuollejokisimpukoiden lisäksi Paimionjoessa elää runsaasti myös muita simpukkalajeja. Soukkojokisimpukat, sysijokisimpukat ja pikkujärvisimpukat siirretään siltaremontin tieltä 300-500 metriä alavirtaan päin, mutta rauhoitetut vuollejokisimpukat siirretään kokonaan uuteen elinympäristöön.
Sopivan siirtoistutuspaikan löytäminen osoittautui Laaksosen mukaan yllättävän vaikeaksi. Lopulta sopiva paikka löytyi Paimionjoesta Koski Tl:n puolelta.
Näkyvyys nolla
Simpukoiden kerääminen joenpohjasta ei ole sukeltamista hohdokkaimmillaan. Vesi on Laaksosen mukaan niin sameaa, että simpukoita täytyy etsiä joen pohjasta käsikopelolla. Etsimisen helpottamiseksi tutkimussukeltajat käyvät pohjasta läpi köysillä rajattuja kaistoja. Näin koko siirtoalue saadaan käytyä järjestelmällisesti läpi huonossa näkyvyydessä.
Joen pohjaa sukelletaan Laaksosen mukaan pitkittäissuunnassa noin 50 metrin matkalta. Toistaiseksi 3-4 hengen työryhmä on saanut työskennellä Jokipuiston kupeessa rauhassa.
– Tässä vieressä rakennetaan parhaillaan skeittiparkkia. Ohikulkijat ovat luulleet, että olemme samaa porukkaa.
Laaksonen arvioi, että sukeltajien työ Paimiossa jatkuu vielä ainakin kolme viikkoa.
Harvinainen Euroopassa
Paimiossa vuollejokisimpukoita ei ole siirretty tiettävästi aiemmin ainakaan näin suuressa mittakaavassa, mutta Laaksoselle työ on tuttua. Vuollejokisimpukka on Euroopan mittakaavassa hyvinkin uhanalainen, mutta ei kovin tavaton Lounais-Suomessa. Suomessa on Laaksosen mukaan noin 40 jokea, josta lajia on tavattu.
– Jos vetäisi viivan Kotkasta Kaskiseen, niin valtaosa vuollejokisimpukoista esiintyy sen viivan eteläpuolella. Laji on taantunut Euroopassa ja sen takia Suomella on entistä suurempi vastuu lajin säilymisessä, hän kertoo.
Laaksonen on ollut aiemmin siirtämässä vuollejokisimpukoita turvaan muun muassa Kokemäenjoesta Friitalan sillan työmaan edestä. Tehtyjen seurantatutkimusten mukaan vuollejokisimpukat ovat selvinneet siirrosta melko hyvin.
– Parhaimpien tulosten mukaan 60-70 prosenttia siirretyistä vuollejokisimpukoista on ollut 1-2 vuoden päästä edelleen samassa paikassa.
Paimionjoesta siirrettyjen simpukoiden osalta ei olla tekemässä seurantaa. Sen sijaan tarkoituksena on tutkia sitä, miten nopeasti siltaremontin jälkeen vuollejokisimpukat palaavat nykyiselle paikalleen Paimionjokeen.
– Uskon, että simpukat asuttavat muutaman vuoden aikana alueen, josta ne kerättiin, Laaksonen arvioi.
Mikä ihmeen vuollejokisimpukka?
Vuollejokisimpukka on yksi Suomen kolmesta jokisimpukkalajista.
Elää virtaavassa vedessä. Suosii kasvualustanaan pehmeää, mutta pysyvää hiekka- ja sorapohjaa.
Esiintyy luonnonvaraisena Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa, mutta on käynyt harvinaiseksi tai hävinnyt useilta alueilta.
Lajina hidaskasvuinen ja liikkuu vain vähän.
Simpukkanaaras voi tuottaa vuosittain jopa 200 000 munaa.
Vuollejokisimpukat voivat elää Suomessa jopa 25-35-vuotiaiksi.
