Paimion kaupungintalon Paimiosali on viime vuosina muodostunut paikaksi, jossa kuullaan tavan takaa mielenkiintoisia luentoja, esitelmiä ja puheenvuoroja.
Viime viikon tiistai-iltana Paimiosalissa vietettiin Martta-iltaa, jonka puhujavieraaksi oli kutsuttu Suomen Mielenterveysseuraa lähes neljännesvuosisadan johtanut psykologi Pirkko Lahti . Tätä nykyä Lahti on virallisesti eläkeläinen, mutta koska aikaa ja aktiivisuutta riittää, otti hän mielellään vastaan Vistan Marttojen kutsun vierailla Paimiossa.
Lahden asiapitoinen, mutta mukavalla tavalla jutusteleva tyyli miellytti naisvaltaista yleisöä, ja monet aplodit ehtivät kajahtaa ennen kuin Paimiosalista ryhdyttiin sammuttelemaan valoja.
Lahden esitys ei keskittynyt yhden tai kahden teeman ympärille, vaan polveili ja jopa hieman poukkoilikin. Se ei haitannut, sillä varsinaisille sivuraiteille hän ei kokeneena puhujana eksynyt.
Osattava luopua
Lahti puhui muun muassa turvallisuuden tunteesta, koronasta, selviytymiskeinoista, innostumisesta, onnellisuudesta ja luopumisesta.
– Meidän kaikkien on opittava luopumaan asioista. On terveen persoonan merkki, että kykenee luopumaan, hän sanoi.
Kun luopuu, jää ylimääräistä energiaa. Se kannattaa Lahden mukaan sijoittaa kasvuun ja eteenpäinmenoon.
– Tai ainakin johonkin uuteen. Aina pitäisi olla ovi auki uuteen. Ja innostuksen säilymistä kannattaa vaalia. Ulos sieltä omasta haasta ja innostumaan!
Meissä kaikissa piilee atavistinen, jostain kaukaa kumpuava geneettinen pelko uusia asioita ja outoja tilanteita kohtaan.
– Puolitoista vuotta sitten korona uhkasi turvallisuuden tunnettamme – ja uhkaa osittain yhä. Oudossa tilanteessa ihmisen on hyvin vaikea ennakoida, mihin tullaan päätymään.
Korona-ajan hyväksi puoleksi Lahti näkee sen, että ”on havahduttu toisen ihmisen huomioimiseen”
Huoli vie energiaa
Pirkko Lahti totesi Paimiosalissa, että meillä kaikilla on konstimme selviytyä vaikeassa elämäntilanteessa.
– Joku syö paljon, joku toinen nukkuu paljon, kolmas vetää puhelimen seinästä ja neljäs naukkailee viiniä. Yleensä ihmiset eivät kuitenkaan – kumma kyllä – juurikaan arvosta omaa selviytymistapaansa, vaikka se toimisikin.
– Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että jos on joku asia, joka painaa mieltä, niin kannattaa työstää se pois, koska huoli vie paljon energiaa. Meillä on edessämme hirveän paljon enemmän mahdollisuuksia kuin itse uskomme. Mutta on myös tärkeää, että on sitkeä ja yrittää.
Lahden mukaan tärkeää on sekin, että osaa arvostaa omaa elämäänsä, työtään, osaamistaan ja ammattitaitoaan.
Hän muistutti myös, ettei kaikki ahdistus ja masennus ole sairautta.
Hyvät hetket
Sairauksista Lahti puhui pitempäänkin.
– Kannattaa suhteuttaa eikä jäädä sairauden vangiksi. Jos on lääkitys, ja oireet ovat poissa, niin tilanne on ok. Kohtalainen terveys on ihan riittävä.
Sairauden vangiksi jääminen saattaa olla esimerkiksi sitä, ettei voi lähteä iltakahdeksalta kylään, kun lääkäri on käskenyt ottaa iltalääkkeet.
– No ei se lääkäri ihan sitä tarkoittanut.
Kaiken kattavaa onnellisuutta ei Lahden mielestä kannatta tavoitella, ainakaan väkipakolla.
– Se on vähän liian iso asia.
– Mutta on tärkeää, että kerää elämässään hyviä hetkiä. Se kannattaa. Onnellisuus on mielestäni hyviä hetkiä.
Uudistaja, avartaja
Kiskosta, Salon kupeesta kotoisin oleva Pirkko Lahti, 80, on psykologi, filosofian lisensiaatti ja Suomen Mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja.
Hän on työskennellyt yliopistossa, Lääkintöhallituksessa ja oikeusministeriössä.
Mittavimman ja merkittävimmän työuran hän on kuitenkin tehnyt Mielenterveysseurassa (1983–2006) avartaen koko suomalaisen yhteiskunnan katsantoa ja suhtautumista mielen monisyiseen maisemaan.
Lahden toiminnanjohtajakaudella avun hakemisen kynnys madaltui, ja mielenterveyteen liittyvistä ongelmista ryhdyttiin vihdoinkin puhumaan, kuten mistä tahansa sairauksista.
Julkisuudessa alansa sujuvasanaisena ja uudistusmielisenä asiantuntijana usein esiintynyt Lahti on saanut Kansanvalistusseuran palkinnon vuonna 1993 ja valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1996.
